Avitus
Marcus Maecilius Flavius Eparchius Avitus (noin 395 – 456) oli Länsi-Rooman keisari 455–456. Keisari Petronius Maximus teki Avituksesta valtakunnan korkeimman sotilaskomentajan, magister militumin. Avitus lähetettiin neuvottelemaan visigoottien Teoderik II:n kanssa. Maximus kuoli pian tämän jälkeen vandaalien hyökkäyksen yhteydessä sattuneen sekasorron aikana. Teoderik suostutteli Avituksen julistamaan itsensä keisariksi. 9. heinäkuuta 455 Avituksen sotilaat julistivat hänet keisariksi. Hän saapui Roomaan syyskuussa.
Kansa ei koskaan kunnolla hyväksynyt Avituksen hallintoa. Hänen epäonnistui torjua vandaalit vuonna 456, ja lopulta vandaalit alkoivat piirittää Roomaa. Nälänhädän ja rahapulan seurauksena Avituksen oli sulatettava kaupungin pronssipatsaita pystyäkseen maksamaan goottisotilailleen. Ricimer ja Majorianus käyttivät tätä hyväkseen ja aloittivat kapinan, jonka jälkeen Avituksen oli paettava Arlesiin. Hän yritti saada Teoderikin puolelleen, mutta tämä oli Espanjassa sotimassa. Avitus sai kuitenkin haalittua kasaan jonkinlaisen armeijan, jonka avulla hän yritti hyökätä Italiaan. Hänet kukistettiin Placentian lähettyvillä.
Taistelun jälkeen Avitus sai pitää henkensä ja hänestä tuli Placentian piispa. Avitus pelkäsi kuitenkin henkensä puolesta ja pakeni Galliaan. Tällä matkalla hän kuoli, joidenkin lähteiden mukaan hänet murhattiin. Viennen piispa Pyhä Avitus oli Avituksen lapsenlapsi.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1
| Edeltäjä: Petronius Maximus |
Rooman keisari | Seuraaja: Majorianus |
