Autonkuljetusvaunu
Autonkuljetusvaunu tai autojenkuljetusvaunu on junanvaunu, jolla voi kuljettaa rautateitse autoja ja muita tieliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja. Vaunut voivat olla yksinkertaisia lavettityyppisiä avovaunuja tai täysin katettuja ja lämmitettyjä umpivaunuja, joissa matkustajat voivat pysyä autoissaan matkan ajan.
Suomessa tavallinen autonkuljetusvaunu on autojunan vaunu, jossa kuljetetaan junamatkustajien autoja. Sellaiseen mahtuu kymmenkunta henkilöautoa kahteen kerrokseen. Näitä vaunuja Suomessa on käytössä maan halki kulkevissa yöjunissa. Autovaunumalleja ovat Gd ja Gfot. Gfot-autovaunun ylätasolla ei ole kattoa.
Nykyaikaiset autonkuljetusvaunut voivat olla muunneltavia niin, että ne voi muuttaa yksikerroksisesta kaksi- ja kolmikerroksisiksi välipohjia siirtämällä lastattavien autojen korkeudesta riippuen[1]. Autonkuljetusvaunu voi olla myös yksittäisen auton tai pyörillä varustetun työkoneen kuljetustapa. Esimerkiksi marsalkka Mannerheimin sodanaikaiseen erikoisjunaan kuului hänen tieliikenteessä käyttämänsä auton kuljetusvaunu.[2]
Autonkuljetusvaunut Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Valtionrautatiet ja sitä ohjaava rautatiehallitus alkoivat panostaa autojenkuljetusvaunuihin 1960-luvun puolivälissä, kun Suomen autokanta kasvoi nopeasti tuontisäännöstelyn poistuttua ja elintason kohotessa. Tuolloin muun muassa 25 vanhaa kaksiakselista paikallisliikenteen vaunua muutettiin autonkuljetusvaunuiksi, joihin mahtui kuusi keskikokoista henkilöautoa kaksi rinnakkain. Siihen saakka valtaosa autoista oli kuljetettu tavallisissa tavaravaunuissa. VR huolehti tuolloin suuresta osasta uusien henkilöautojen kuljetuksista, joka nykyisin on siirtynyt maanteille ja autokuljetuksiin erikoistuneiden yritysten tehtäväksi.[3] Vuonna 1969 tällaisia kaksiakselisia autonkuljetusvaunuja oli jo satakunta ja VR:n konepajalla Turussa päätettiin rakentaa toiset sata, osa niistä katettuina käytöstä poistettujen matkustajavaunujen alustoille tarkoituksena laajentaa nykyisen kaltaista autojunaliikennettä Etelä-Suomen ja Lapin välillä.[4]
Autojunatoiminta oli Suomessa saanut alkunsa toukokuussa 1968, jolloin ensimmäiset henkilöautot lähtivät junamatkustajien ”matkatavarana” Pasilan konepajalla valmistetulla neliakselisella, pikajunaan kytketyllä kuljetusvaunulla Helsingistä Kemiin[5].
Vuonna 1987 Helsingistä Moskovaan kulkeneeseen neuvostoliittolaiseen Tolstoi-pikajunaan saatiin kaksi siellä valmistettua autojenkuljetusvaunua, joiden käyttäjiksi kaavailtiin suomalaisia liikemiehiä ja diplomaatteja[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Auto Carrier Guide to Railcars, The Greenbrier Companies (Internet Archive). Arkistoitu 31.10.2011. Viitattu 16.9.2023.
- ↑ Liukka, Sisko: Rautatiemuseo tihkuu junaromantiikkaa. Helsingin Sanomat, 30.07.1983, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Aufokuljetusvaunujen lukumäärää lisätään. Helsingin Sanomat, 14.05.1965, s. 39. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ VR rakentaa sata autonkuljetusvaunua. Helsingin Sanomat, 11.09.1969, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Autot matkatavarana ensi kerran junassa. Helsingin Sanomat, 27.05.1968, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Autojenkuljetusvaunu Tolstoihin lokakuussa. Henkilöauton voi ottaa mukaan idän pikajunaan. Helsingin Sanomat, 11.07.1987, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Autonkuljetusvaunu Wikimedia Commonsissa
