Konetuliase
Konetuliaseeksi katsotaan aseet, jotka ampuvat sarjatulta. Näitä ovat muun muassa konepistooli, konekivääri, rynnäkkökivääri, pikakivääri ja konetykki.
Ensimmäiset konetuliaseet olivat varsin raskaita, hankalakäyttöisiä ja harvinaisia. Varhaisimmat konetuliaseet saattoivat tarvita useita käyttäjiä.[1][2] Sittemmin konetuliaseista on tullut yleisiä ja nykyään eri maiden jalkaväen sotilaat on tyypillisesti aseistettu henkilökohtaisella konetuliaseella.
Ensimmäisen käytännöllisen konekiväärityyppisen aseen valmisti yhdysvaltalainen Richard J. Gatling vuonna 1862.[3] Gatling oli monipiippuinen ja kammesta kiertämällä koneisto latasi uusia patruunoita piippuihin yhden piipun vuorollaan lauetessa.[3]
Seuraava askel kehityksessä oli Hiram Maximin vuonna 1884 keksimä Maxim-konekivääri, jossa rekyylistä voimansa saava koneisto latasi uuden patruunan automaattisesti toisensa perään.[4]
Nykyisin konekiväärit ovat yleensä vyösyötteisiä aseita, joiden tulinopeus on 500–1000 laukausta minuutissa. Ne jatkavat ampumista niin kauan kuin liipasin on painettuna ja ammuksia riittää.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b machine gun Encyclopædia Britannica, britannica.com. 3.7.2024 (updated). Viitattu 5.7.2024. (englanniksi)
- ↑ The Machine Gun: Its History, Development and Use: A Resource Guide loc.gov. Viitattu 5.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Gatling gun Encyclopædia Britannica, britannica.com. 28.6.2024 (updated). Viitattu 5.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Maxim machine gun Encyclopædia Britannica, britannica.com. 17.5.2024 (updated). Viitattu 5.7.2024. (englanniksi)