Australianhuntulavastaja
| Australianhuntulavastaja | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Lavastajat Ptilonorhynchidae |
| Suku: | Huntulavastajat Sericulus |
| Laji: | chrysocephalus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sericulus chrysocephalus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Australianhuntulavastaja (Sericulus chrysocephalus) on itäisessä Australiassa tavattava lavastajiin kuuluva varpuslintu.
Nimeäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun laji löydettiin sen luultiin kuuluvan mesikkojen heimoon ja John William Lewin antoi lajille tieteelliseksi nimeksi Meliphaga chrysocephala. Vuonna 1925 William Swainson nimesi lajin uudelleen ja antoi sille tieteelliseksi nimeksi Sericulus chrysocephalus. Australianhuntulavastaja siirrettiin kuuluvaksi lavastajien heimoon vuonna 1860.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan australianhuntulavastaja on noin 24–28 cm koiraan ollessa hieman naarasta pienikokoisempi. Aikuinen koiras on väritykseltään keltainen ja musta. Koiraan päälaki, niska ja siipien kärjet ovat väriltään kirkkaan keltaiset. Otsa on oranssin punainen. Muuten koiras on höyhenpuvultaan kiiltävän musta.[2] Koiraan höyhenpuvun kehittyminen kestää kahdesta viiteen vuotta.[3]. Naaras on huomattavasti koirasta värittömämpi. Naaras on vaaleanruskean ja valkoisen kirjava ja naaraan päälaki on tummanruskea. Naaras on myös koirasta pitkäpyrstöisempi. Nuoret australianhuntulavastajat muistuttavat ulkonäöltään naarasta.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australiahuntulavastaja on metsien lintu laji. Erityisesti laji viihtyy kosteissa metsissä ja sademetsissä. Lintua tavataan Australian itäosista Queenslandin ja Uuden Etelä-Walesin osavaltioista.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koiraat rakentavat naaraita houkutellakseen käytävämallisia lehtimajoja, jotka ovat ylhäältä avoimia, risuista. Majat rakennetaan muutaman sadan metrin päähän muiden koiraiden rakennelmista. Koiras koristelee majansa sisäpuolen ruskeilla, vihreillä ja kellertävillä kotiloilla, lehdillä, marjoilla ja kukilla. Koiraat voivat pesiä useiden naaraiden kanssa pesimäkauden aikana, joka kestää syyskuusta maaliskuulle.[2][3]
Varsinainen pesä on naaraan rakentama matala lautasmainen ja tehty risuista. Naaras munii yleensä kaksi kermanväristä munaa. Koiras ei osallistu millään tavoin poikasten haudontaan tai ruokkimiseen vaan se on täysin naaraan vastuulla. Haudonta kestää noin kolmen viikon ajan ja poikaset poistuvat pesästä niin ikään kolmen viikon kuluttua kuoriutumisestaan. Naaras ruokkii poikasiaan hyönteisravinnolla.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australianhuntulavastajan pääasiallinen ravinto ovat hedelmät. Toisinaan se etsii myös hyönteisiä puiden lehdiltä tai pyydystää niitä ilmasta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Sericulus chrysocephalus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Peter Rowland: Bowerbirds, s. 63. CSIRO Publishing, 2008. ISBN 9780643094208 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2009). (englanniksi)
- ↑ a b c d Regent Bowerbird Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 16.4.2009. (englanniksi)