Aulis Ruostepuro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aulis Ruostepuro (1. marraskuuta 1925 Kaarina – 24. toukokuuta 2012 Turku)[1][2][3] oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja. Hän oli keskeinen henkilö turkulaisen Samppalinnan kesäteatterin toiminnassa sen perustamisesta 1960 alkaen. Vuodesta 1968 hän toimi sen toimitusjohtajana.[4] Hän sai teatterineuvoksen arvonimen vuonna 1995[5].

Aulis Ruostepuro syntyi Kaarinan Nummenpakalla, joka nykyisin kuuluu Turkuun[2]. Hänen näyttämöuransa alkoi 1950-luvulla Turun Pienessä Teatterissa, minkä lisäksi hän teki tenorirooleja Turun Musiikkilautakunnan oopperatuotannoissa. Ruostepuro joutui keskeyttämään teatterikoulun sodan takia ja toimi aluksi liikealalla kunnes pääsi 1958 näyttelijäksi Jyväskylän työväenteatteriin. Sittemmin hän näytteli Lahden ja Hämeenlinnan kaupunginteattereissa ja toimi 1960-luvun lopulla Kemin kaupunginteatterin johtajana. Kemissä hän sai katsojamäärät nousuun, mutta häntä syytettiin kaupallisuudesta[6]. Vuonna 1970 hän siirtyi kotikaupunkinsa Turun kaupunginteatteriin ensin ohjaajaksi[7] ja sitten hallintojohtajaksi. Ruostepuro jäi eläkkeelle 1990. Samppalinnan kesäteatterin toiminnasta hän vetäytyi yli 40 vuoden jälkeen vuonna 2005.[4][3][8][9]

Aulis Ruostepuro toimi teatterityönsä ohella myös soitinkauppiaana, ja tätä toimintaa on jatkanut hänen poikansa Tommi Ruostepuro[10]. Vuonna 1975 Aulis Ruostepuro oli mukana perustamassa Turun teatterikerhon säätiötä[11]. 2000-vuosikymmenen keskivaiheilla Ruostepuro oli mukana puuhaamassa Turun teatterielämän kaksiosaista historiateosta, Teatteria Turussa 1940-luvulta 1970-luvulle ja Teatteria Turussa 1970-luvulta 2000-luvulle.[3] Hän oli Turun seudun Suomi–Israel-yhdistyksen kunniapuheenjohtaja[12].

Aulis Ruostepuron tyttärentytär oli laulaja Miisa[2].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aulis Ruostepuro Elonetissä.
  2. ↑ a b c Tukia, Anneli: Sielu käy yhä rippikoulua. (70-vuotissyntymäpäivähaastattelu) Helsingin Sanomat, 1.11.1995, s. 4. HS Aikakone (digitilaajille).
  3. ↑ a b c Haapanen, Irmeli: 80 vuotta huomenna: Kesäteatterista elämän eliksiiriä Turun Sanomat. 31.10.2005. Viitattu 8.1.2020.
  4. ↑ a b Aulis Ruostepuro oli Turun teatterielämän voimahahmo yle.fi. 25.5.2012. Viitattu 8.1.2020.
  5. ↑ Arvonimet. Helsingin Sanomat, 25.3.1995, s. 4. HS Aikakone (digitilaajille).
  6. ↑ Saari, Mauno: Kemin kulttuurikiista teatterin linjoista. Helsingin Sanomat, 15.12.1969, s. 21. HS Aikakone (digitilaajille).
  7. ↑ Holmberg, Långbacka ja Ruostepuro jatkavat. Suomen Turku 1/1975, s. 7. Viitattu 9.1.2020.
  8. ↑ Width, Terhi: Kesäteatteritoiminnan ennätysmies Helsingin Sanomat. 24.7.2002. Viitattu 8.1.2020.
  9. ↑ Teatteria kesät talvet Helsingin Sanomat. 24.7.2002. Viitattu 8.1.2020.
  10. ↑ Raitio, Lasse: 50 vuotta huomenna: Bändikamat ovat nyt kova juttu Turun Sanomat. 8.12.2004. Viitattu 8.1.2020.
  11. ↑ Toivonen, Hanna: Aulis Ruostepuron muotokuva säteilee iloa Turun Sanomat. 11.12.2005. Viitattu 8.1.2020.
  12. ↑ Jäsentiedote 03 Turun seudun Suomi-Israel-yhdistys. 1.11.2012. Viitattu 8.1.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aulis_Ruostepuro&oldid=21548179”