Aukusti Edvard Korhonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aukusti Edvard Korhonen (10. elokuuta 1890 Uukuniemi7. helmikuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen virkamies, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen vuonna 1950.[1]

Korhonsen vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Juho Korhonen ja maanviljelijän tytär Anna Sofia Pennanen ja puoliso vuodesta 1944 luontaissairaanhoitaja Anna Maria Puro. Korhonen kirjoitti ylioppilaaksi Sortavalan lyseosta vuonna 1910 ja valmistui agronomiksi vuonna 1915. Hän opetti 1920-luvulla Siikasalmen maamieskoulussa Liperissä, Itä-Karjalan kansanopistossa Impilahdella, Pielisjärven kiertävässä maamieskoulussa ja Ylä-Vuoksen maamieskoulussa Antreassa. Hän toimi samalla maanviljelyskonsulenttina Pohjois-Karjalan maanviljelysseurassa 1916 ja 1917 ja Viipurin läänin maanviljelysseurassa 1920–1923 ja 1931–1934 sekä rajaseutukonsulenttina 1925–1931. Maanviljelysneuvos Uuno Branderin kuoltua vuonna 1934 Korhonen nimitettiin maatalousministeriön alaisen maataloudellisen rajaseututoiminnan johtajaksi. Vuosina 1939–1940 Korhonen toimi toimistosihteerinä kansanhuoltoministeriössä, siirtoväen huollon keskuksessa ja itärajan jälleenrakennuskomiteassa. Sotien jälkeen hän hoiti osaltaan asutuksen ja jälleenrakennuksen, siirtoväen asioiden, rajaseutujen maatalouden ja rajaseuduilla liikkumisen hallintotyötä. Hän toimi useissa valiokunnissa ja komiteoissa.[1]

Korhonen kuului Suomen Rajaseutuyhdistyksen, Rajaseudun Ystäväin Liiton ja Suomen Matkailijayhdistyksen johtokuntiin.[1]

  1. a b c Aukusti Edvard Korhonen Biografiasampo. Viitattu 11.8.2022.