August Soininen (jääkäri)
August Vilhelm Soininen (1. huhtikuuta 1891 Kuopio – 28. lokakuuta 1952 Ämmänsaari, Suomussalmi) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soinisen vanhemmat olivat työnjohtaja Tahvo Soininen ja Maria Sofia Venäläinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Kerttu Emilia Pakarisen kanssa ja heille syntyi kolme lasta. Hän kävi viisi luokkaa Kuopion klassillista lyseota ja Nikkarilan metsäkoulun vuosina 1909–1911. Sotilaskoulutusta hän sai Radiokurssilta Helsingistä vuonna 1924 ja taktiikan soveltamiskurssilta Suojeluskuntain päällystökoulusta vuonna 1925 sekä Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssilta vuonna 1929.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soininen työskenteli vuosina 1912–1915 Ahlström oy:n metsäkasöörinä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 4. helmikuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen hän suoritti Polangenissa järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi). Lisäksi hän suoritti erikoiskursseja: Konekivääri- ja iskujoukkokurssit Missellä vuonna 1916, Konekiväärikurssit Tukkumissa vuonna 1917 sekä Pioneerikurssit Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soininen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa ja sen ympäristössä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soininen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Jääkärirykmentissä hän toimi aluksi joukkueenjohtajana 9. komppaniassa ja myöhemmin komppanian päällikkönä. Hän erosi armeijasta 21. marraskuuta 1918 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön seuraavan vuoden helmikuussa. Suojeluskunnissa hänet sijoitettiin aluksi paikallispäälliköksi Varkauden suojeluskuntaan, josta hän siirtyi Kuopioon, jossa hän sai päällikön paikan Kuopion suojeluskuntapiiristä. Kuopiosta hän palasi takaisin Varkauteen 1. lokakuuta 1919 ja toimi paikallispäällikkönä Varkauden suojeluskunnassa. Hän siirtyi 25. huhtikuuta 1920 alkaen Kajaanin suojeluskuntapiiriin sotilasohjaajaksi, mutta erosi Suojeluskuntajärjestöstä 31. joulukuuta 1921 ja astui Ahlström oy:n palvelukseen metsäkasööriksi ja oli tehtävässä 30. kesäkuuta 1924 saakka. Tuona aikana hän toimi myös Kajaanin suojeluskunnan komppanian- ja harjoituspäällikkönä. Kasöörin tehtävänsä hän lopetti ja liittyi takaisin Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. heinäkuuta 1924 alkaen ja sijoitettiin paikallispäälliköksi Sotkamon suojeluskuntaan. Sotkamosta hän siirtyi Kajaaniin, jossa sai päällikön tehtävät Kajaanin suojeluskuntapiirin IV. alueelta. Myöhemmin hän erosi Suojeluskunnista ja siirtyi komppanianpäälliköksi Kainuun rajavartiostoon. Hän toimi Kainuun Rajavartioston päällikkönä Suomussalmella vuosina 1930-1939.[1][2]
Talvi- ja jatkosota sekä sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soininen osallistui talvisotaan toimistopäällikkönä Pohjois-Suomen Ryhmän esikunnassa. Välirauhan aikana hänet siirrettiin niin ikään toimistopäälliköksi V Armeijakunnan esikuntaan, josta hän myöhemmin siirtyi Rajavartiosto 5:n komentajan apulaiseksi ja komppanianpäälliköksi. Rajavartiosto 5:stä hän siirtyi komentajan apulaiseksi Rajavartiosto 3:een vielä ennen jatkosodan syttymistä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin toimistoupseeriksi ja toimistopäälliköksi II Armeijakunnan esikuntaan ja osallistui taistelutoimiin Karjalan- ja Maaselänkannaksella.[2]
Soininen jatkoi sodan jälkeen samassa tehtävässä, kunnes siirrettiin myöhemmin Rajavartiosto 6:n väliaikaiseksi komentajaksi. Vielä vuonna 1944 hän joutui siirtymään Rajajääkärirykmentti 2:n komentajan apulaiseksi ja oli tehtävässä, kunnes erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945. Armeijasta eronsa jälkeen hän työskenteli Suomussalmen metsätyöpäällikkönä vuosina 1945–1947. Hän julkaisi osateoksen, joka käsitteli Maaselän kannaksen asemasotaa kirjasarjassa Suomen Sota 1941–1945. Hänet on haudattu Suomussalmen Ämmänsaareen.[1][2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soininen toimi Kainuun rajavartioston kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1934–1936 ja jäsenenä vuosina 1930 ja 1937 sekä varajäsenenä vuosina 1931–1932. Hän toimi myös III paikallisen rajantarkastuskomission suomalaisen valtuuskunnan jäsenenä vuonna 1937 ja oli Suomussalmen kunnan verotuslautakunnan jäsenenä vuosina 1935–1937. Lisäksi Soininen toimi Ämmänsaaren kansakoulun johtokunnan jäsenenä vuodesta 1946 alkaen ja oli Verotuslautakunnan jäsenenä vuosina 1946–1950 sekä toimi Väestönsuojelulautakunnan jäsenenä vuosina 1951–1953. Hän toimi vuonna 1948 järjestettyjen vaalien Vaalilautakunnan varapuheenjohtajana ja oli samaisessa tehtävässä vuoden 1950 valitsijamiesvaaleissa. Mannerheimliiton Suomussalmen osaston johtokunnan puheenjohtajana hän toimi vuosina 1946–1951 ja oli Suomen Punaisen Ristin Suomussalmen lastensairaalan taloudenhoitaja vuosina 1949–1950 sekä Suomussalmen kunnan väestönlaskentatoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1950–1951.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.