Attribuutioharha
Attribuutioharha tarkoittaa järjestelmällisiä virheitä selitettäessä omaa tai toisten käyttäytymistä. Ihmiset arvioivat ja olettavat, miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla, mutta arviot eivät aina vastaa todellisuutta. Jotkut virheet ovat järjestelmällisiä esimerkiksi niin, että omaa käyttäytymistään pidetään rationaalisena ja toisten käyttäytymistä tunneperäisenä.[1]
Rationaalisuusharha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esimerkki attribuutioharhasta on oman rationaalisuuden liioittelu. Tällöin ei havaita omien uskomusten mahdollista epärationaalisuutta. Myös fiksut ihmiset ovat alttiita tälle harhalle. Älykkyys auttaa keksimään jälkikäteen rationaalisia perusteluja omille näkemyksille, mutta ei pelasta siltä, että näkemys on alun perin voitu omaksua ei-rationaalisin perustein, esimerkiksi sosiaalisen paineen vaikutuksesta.[1]
Rolf Dobelli antaa esimerkin mielipiteen ei-rationaalisesta syntymisestä sosiaalisen paineen vaikutuksesta.[2] Solomon E. Asch julkaisi vuonna 1951 kuuluisan tutkimuksen, jossa osallistujan piti arvioida viivojen suhteellista pituutta. Yksinään kaikki onnistuivat panemaan annetut viivat pituusjärjestykseen, mutta jos paikalla oli muita, jotka yksimielisesti väittivät lyhempää viivaa toista pidemmäksi, kolmasosa antoi saman virheellisen vastauksen. Vain neljäosa koehenkilöistä ei antanut ympäristön väärän mielipiteen vaikuttaa itseensä. Arviointivirhe saatiin syntymään vasta, jos muita henkilöitä oli vähintään kolme.[3]
Yhdessä vahvistusharhan kanssa rationaalisuutta koskeva attribuutioharha vaikuttaa skeptikko Michael Shermerin mukaan siihen, että myös älykkäät ihmiset uskovat järjettömiin asioihin. He käyttävät järkeä perustelemaan omia mielipiteitään, jotka he alun perin ovat omaksuneet kokonaan muista syistä.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Asch, S. E.: Effects of group pressure upon the modification and distortion of judgments. Teoksessa: H. Guetzkow (Ed.), Groups, leadership and men; research in human relations, s. 177–190. Carnegie Press, 1951. Google Books.
- Dobelli, Rolf: Selkeän ajattelun taito. HS Kirjat, 2011. ISBN 978-952-5557-48-0
- Shermer, Michael: Why People Believe in Weird Things. Pseudoscience, superstition, and other confusions of our time. Revised and expanded. A.W.H. Freeman, 2002. ISBN 0-8050-7089-3