Atari

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Atari, Inc.)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee videopeliyhtiötä. Muita merkityksiä on sivulla Atari (täsmennyssivu).
Atari
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1972 nimellä Atari Inc.
1984 nimellä Atari Corporation
1984 nimellä Atari Games
1998 nimellä Atari Interactive
2003 nimellä Atari Inc. (aiemmin Infogrames Inc./GT Interactive)
Perustaja Nolan Bushnell, Ted Dabney
Toimitusjohtaja David Pierce
Kotipaikka Yhdysvallat New York, Yhdysvallat
Toimiala videopeliteollisuus
Tuotteet videopelit
Liikevaihto 218,661 miljoonaa USD (2006)[1]
Henkilöstö 11 (2014)[2]
Kotisivu www.atari.com

Atari on yritys ja brändi, jonka on omistanut usea taho sitten sen perustamisen vuonna 1972. Nykyään osake-enemmistön yrityksestä omistaa Infogrames Entertainment (IESA). Atari kehittää, julkaisee ja jakelee pelejä kaikille tärkeimmille pelikonsoleille, ja on myös yksi suurimmista pelialan kolmannen osapuolen yrityksistä Yhdysvalloissa.

Alkuperäisen Atarin perustivat vuonna 1972 Nolan Bushnell ja Ted Dabney. Atari oli ensimmäisiä kolikkopeli-, pelikonsoli- ja tietokoneyrityksiä. Yrityksen tuotteet, kuten Pong ja Atari 2600 auttoivat määrittämään videopeliteollisuutta 1970-luvulta 1980-luvun puoliväliin.

Atari Games erottautui yrityksestä vuonna 1984 ja sai oikeuden käyttää brändinimeä kolikkopeleissä, kuten Klax, Gauntlet ja Roadblasters. Atari Gamesista tuli osa Midway Gamesia, joka kuitenkin vetäytyi kolikkopelimarkkinoilta eikä enää käytä Atari-nimeä. Yrityksellä ei ollut mitään yhteyttä IESA:aan.

Brändi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atari on japania ja tarkoittaa Go-lautapelissä kohteeseen osumista. Yhtiön perustajat Bushnell ja Dabney olivat innokkaita Gon pelaajia.[3]

Yritys joka nykyisin käyttää Atarin nimeä perustettiin vuonna 1993 nimellä GT Interactive. IESA hankki GT Interactiven vuonna 1999,[4] ja uudeksi nimeksi tuli Infogrames, Inc..[5] Vuonna 2001 Infogrames hankki Atari-nimen ostettuaan Hasbro Interactiven,[6] joka oli hankkinut sen aiemmin JT Storagelta.[7] Alkuperäinen Atari oli fuusioitunut JTS:ään vuonna 1996.[8] Infogrames, Inc. käytti Atari-nimeä brändinä valikoiduissa peleissä ennen kuin IESA virallisesti muutti yrityksen nimen Atari, Inc.:ksi vuonna 2003.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1962–1974: Videopelijätin synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atarin vanha logo.

Vuonna 1962 kehitettiin tietokonepeli Spacewar, johon Nolan Bushnell tutustui opiskeluaikoinaan. Bushnell tajusi pelin kaupalliset mahdollisuudet ja alkoi haaveilla pelin kolikkopeliversiosta.

Nolan Bushnell meni 1969 töihin Ampex yhtiön Videofile –yksikköön. Hän tapasi siellä Ted Dabneyn, jolla oli samoja peliharrastuksia, kuten kiinalaisen go-pelin pelaaminen. Bushnell suostutteli Dabneyn projektiinsa, jonka tarkoituksena oli rakentaa kaupallinen versio Spacewarista. Nolan Bushnell, Ted Dabney ja Larry Bryan perustivat Syzygy -nimisen yhtiön, jonka tarkoitus oli rakentaa tuo versio. Englannin kielen syzygy on tähtitieteessä nimitys ilmiölle, jossa kolme taivaankappaletta on samassa linjassa. Nimi symboloi yhtiön kolmea perustajaa. Aiemmat tietokoneet kuten PDP-1 ja Data General Nova olivat liian kalliita tai liian hitaita tarkoitukseen.[9] Larry Bryan, jonka tehtävänä oli ohjelmointi, jätti yrityksen.[10]

Bushnell löysi Nutting Associates -yhtiön, joka oli halukas yhteistyöhön. Automaatti valmistui ja sai nimekseen Computer Space. Se tehtiin osaksi alihankintana ja Syzygy sai rojalteja jokaisesta Computer Space -pelistä. Bushnell ja Dabney työskentelivät Nutting Associatesissa yhtiössä palkollisina, mutta Syzygy säilytti omistusoikeuden tekniikkaan (Computer Spacen konsolissa lukee valmistajana Syzygy engineered).[11] Computer Spacesta tuotettiin noin 1500 futuristisesti muotoiltua yksikköä, mutta pelistä ei tullut odotuksien mukaista kaupallista menestystä. Bushnell päätteli sen johtuvan vaikeista kontrolleista; menestyäkseen kolikkopelin pitäisi olla helppo pelata.[12] Nolan Bushnell riitaantui Bill Nuttingin kanssa toukokuussa 1972. Kesäkuun 27. 1972 perustettiin uusi yhtiö, joka sai nimen Atari.[13] Atari on go-pelin shakkia vastaava termi. Se tarkoittaa Go:ssa sitä, kun kivi tai joukko kiviä on vaarassa joutua vastustajan kiven syömäksi.

Pongissa oli kaksi suorakaiteen muotoista mailaa, joilla palloteltiin neliön muotoista palloa.

Atari perustettiin, koska selvisi, että Syzygy nimi olikin jo käytössä. Syzygy ja sen omaisuus sulautettiin Atariin sisäisessä yrityskaupassa. Atari jatkoi rinnakkaisesti Syzygy nimen käyttämistä vielä jonkin aikaa, koska se oli Ataria tunnetumpi nimi peliautomaattiteollisuudessa. Syzygy nimestä luovuttiin 1974 lopullisesti yrityskauppojen yhteydessä.[14]

Atarin ensimmäinen teknikko oli Al Alcorn. Hän, kuten moni muukin Atarin alkuaikojen palkkaama henkilö tuli Ampex-yhtiöstä[15]. Bushnellin ajatuksena oli kehittää ajopeli ensimmäisenä pelinä, mutta koska Alcornilla oli niin vähän kokemusta videopeleistä, hän päätyi yksinkertaiseen pöytätennispeliin.[16]

Bushnellin tarkoituksena ei aluksi ollut julkaista peliä, ja hän jopa valehteli Alcornille tehneensä sopimuksen pelin levityksestä General Electricin kanssa. Tarkoituksena oli vain tarjota Alcornille kokemusta. Bushnell kuitenkin mieltyi Alcornin kehittämään prototyyppiin, ja ryhtyi koemarkkinoimaan sitä; suunnitelmissa oli myös pelin tarjoaminen Midwaylle tai Ballylle. Paikalliseen baarin sijoitettiin yksi koemarkkinointiyksikkö, josta pian tuli suosittu asiakkaiden keskuudessa. Menestyksestä innostuneena Bushnell päättikin kustantaa Pongin tuotannon itse. Vuoden 1972 lopulla ilmestynyneestä Pongista tuli myyntimenestys.[16]

1975–1979: Pongin kotiversiosta moduulipohjaiseen konsoliin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pongin menestyksen seurauksena markkinoille tuli seuraavina vuosina kymmenittäin Pong-klooneja. Magnavox alkoi haastaa yrityksiä oikeuteen, sillä Magnavox oikeastaan omisti patentin ”kotivideopeleihin”; yritys oli julkaissut pelikonsolinsa Odysseyn jo vuonna 1972. Atari yritti välttää oikeusjuttuja, ja maksoikin Magnavoxille pientä lisenssimaksua. Pongin suosion saattelema Atari ryhtyi kehittämään siitä kotiversiota. Pongin kotiversio julkaistiin vuonna 1975, ja siitä tuli Searsin katalogin myydyin kohde. Atarilla ei ollut resursseja markkinoida laitetta itse, joten se joutui turvautumaan Searsiin. Kotiversion myötä markkinoille tuli lisää imitoijia.[16]

Vuonna 1973 Atari loi salaa ”kilpailijakseen” Kee Gamesin, jota johti Bushnellin naapuri Joe Keenan. Atari teki näin kiertääkseen flipperijakelijoiden vaatimuksia yksinoikeussopimuksiin pelien jakelusta; Atari ja Kee Games voisivat markkinoida samaa peliä eri jakelijoille, ja jokainen saisi ”yksinoikeussopimuksen”. Kee Gamesin yhteys Atariin paljastui 1974. Samana vuonna yritykset ”fuusioituivat”, ja Keenanista tuli Atarin uusi toimitusjohtaja. Kee Gamesin hittipeliksi oli tullut 1973 Tank, ja Atari tuotti sille vielä kolme jatko-osaa.[13]

Atarin Video Computer System.

Pongin myötä markkinoille tuli kehittyneempiä konsoleita, joista yksi oli ROM-moduuleja käyttänyt Fairchild Channel F. Sisäänrakennettuihin peleihin perustuvien konsoleiden aika oli tulossa tiensä päähän. Atari ryhtyikin vuonna 1976 työskentelemään uuden moduuleihin perustuneen pelikonsolin parissa, jonka koodinimeksi annettiin Stella. Projektin edetessä Nolan Bushnell tajusi että Atarin taloudelliset varat eivät riittäisi laitteen tuotantoon. Saadakseen pääomaa Bushnell myi Atarin Warner Communicationsille (myöhemmin Time Warner) 28 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla.[17][18] Atari Video Computer System (myöhemmin Atari 2600) julkaistiin joulumarkkinoille yhdeksän pelimoduulin saattelemana vuonna 1977.[19]

Atari VCS ei kuitenkaan aluksi löytänyt markkinoilta rakoa missä menestyä. Heikko myynti aiheutti erimielisyyksiä Warnerin kanssa, minkä takia Bushnell jätti Atarin 1978. Atari VCS:n alamäki kuitenkin kääntyi pikkuhiljaa, ja suosio kasvoi entisestään, kun Atari ensimmäisenä videopeliyrityksenä lisensoi kolikkopelin konsolilleen: Space Invadersin käännös oli jättimenestys, ja jotkut ostivat konsolin pelkästään sen vuoksi. Space Invadersin suosion jälkeisinä vuosina Atari johti videopelimarkkinoita, vaikka tarjolla olisi ollut kehittyneempiäkin konsoleita.[19]

Atari ryhtyi 1970-luvun lopulla tuottamaan myös kotitietokoneita. Atarin uusi toimitusjohtaja Raymond Kassar halusi Atarin kilpailevan Applea ja sen tietokoneita vastaan, ja tätä tarkoitusta varten luotiin Atari Home Computer Division. Jaoston ensimmäiset tuotteet olivat Atarin 8-bittiset Atari 400 ja 800.[20] Kassarin haluttomuus maksaa pelien kehittäjille johti ryhmän tärkeitä Atarin työntekijöitä eroamaan yrityksestä ja perustamaan Activisionin.[21] Atari ei ollut tyytyväinen uuden kilpailijan tulemiseen markkinoille, sillä tähän asti Atari oli vastannut yksin pelien tuotannosta.[17]

1980-luku: Vaikeuksia edessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VGS hallitsi suurinta osaa markkinoista, vaikka sai 1980-luvun alussa kovia kilpailijoita, kuten Mattelin Intellivisionin ja Colecon ColecoVisionin, joissa molemmissa oli paremmat grafiikat kuin VGS:ssä[22]. VGS:n suosio säilyi, sillä se oli jo saanut markkinat haltuunsa ja sillä oli laajin pelivalikoima. Atari ajautui kuitenkin ongelmiin 1980-luvun alussa. Sen tietokone-, videopeli- ja kolikkopelijaostot työskentelivät itsenäisesti ja tekivät harvoin yhteistyötä. Atari myös kohtasi kovaa kilpailua sekä hintasotia tietokone- ja videopelimarkkinoilla, eikä pystynyt enää toistamaan VGS:n kohtaamaa menestystä.

  • Vuonna 1982 Atari julkaisi versiot kahdesta paljon mainostetusta, mutta arvosteluissa heikosti menestyneestä pelistä, Pac-Man ja E.T. the Extra-Terrestrial. Pac-Man oli niittänyt menestystä jo pelihalleissa, ja se myi tunnetun nimensä avulla todella hyvin. Elokuvalisenssiin pohjautuvaa E.T.:tä tuotettiin suuri määrä, mutta se myi vain noin miljoona kappaletta; lähes viisi miljoonaa myymätöntä pelimoduulia jäi varastoihin lojumaan.[23][17] (On kerrottu, että vuonna 1983 Atari hautasi peruuntuneiden tilausten takia miljoonia myymättömiä pelimoduuleja eräälle New Mexicon kaatopaikalle, joista suuri osa olisi ollut Pac-Man- ja E.T.-pelejä.[23])
  • Ryhmä Atarin työntekijöitä oli perustanut Activisionin vuonna 1979. Atari oli aina yrittänyt kontrolloida kolmansia osapuolia tuottamasta pelimoduuleja, koska pelkäsi sen laskevan yrityksen voittoja. Atari meni Activisionin ja Imagicin kanssa oikeussaliin, hävisi jutun, ja antoi luvan kolmansille osapuolille tuottaa moduuleja tekijänpalkkiota vastaan. Yhtäkkiä syntyi suuri määrä kolmannen osapuolen pelitaloja, jotka ryhtyivät kehittämään pelejä ja oheislaitteita 2600:lle. Tarjontaa tuli enemmän kuin kysyntää, ja vuoden 1983 lopussa yrityksiä alkoi mennä konkurssiin.[24][23]
  • Markkinoille tulleen kovan kilpailijan, Intellivisionin, ja pian julkaistavan ColecoVisionin vuoksi Atari päätti julkaista tehokkaamaan konsolin. Atari 5200:n julkaisun myötä VCS:n nimi vaihtui Atari 2600:ksi. Atari tuki molempia konsoleita, mutta yrityksen pettymykseksi Atari 5200 ei menestynyt hyvin. 5200:lla ei voinut pelata 2600:n pelejä ja sen ohjaimet olivat heikkolaatuiset. Kuluttajat valitsivatkin usein ColecoVisionin sen sijasta.[17]

Näitä ja monia muita ongelmia seurasi vuoden 1983 videopelilama, jonka seurauksena Atari menetti 356 miljoonaa dollaria samana vuonna.[23] Atarilla oli kuitenkin ongelmistaan huolimatta hallussaan suuri osuus maailman videopelimarkkinoista, ja se oli suurin konsolivalmistaja kaikilla markkina-alueilla paitsi Japanissa. Japanilainen videopeliyritys Nintendo oli julkaisemassa ensimmäisen videopelikonsolinsa, Nintendo Entertainment Systemin, vuonna 1983. Nintendo aikoi myydä konsolia myös ulkomailla, ja teki siksi Atarin kanssa sopimuksen laitteen levityksestä ja kokoamisesta, josta hyvästä Atari maksaisi lisenssimaksua. Sopimusta työstettiin läpi 1980-luvun,[25], ja yritykset päättivät allekirjoittaa sopimuksen CES-messuilla kesäkuussa 1983. Samaan aikaan Coleco oli kuitenkin esittelemässä uutta Coleco Adamia, jolla pyöri Nintendon Donkey Kong. Atarin silloinen toimitusjohtaja Ray Kassar oli raivoissaan, sillä Atari omisti oikeudet Donkey Kong -lisenssiin tietokoneille, ja syyttikin Nintendoa kaksinaamaisuudesta. Nintendo puolestaan kävi Colecon kimppuun, joka omisti pelin oikeudet ainoastaan kotikonsoleille.[26] Colecolla oli kuitenkin laillinen peruste toimilleen, sillä Atari oli hankkinut oikeudet vain levykeversioihin, kun Adam-versio käytti pelimoduuleita.[27] Seuraavana kuukautena Ray Kassar joutui jättämään Atarin, ja Famicom-sopimuksen johtajat joutuivat aloittamaan kaiken alusta, jolloin sopimus lopulta hiipui pois. Atarin myöhempien talousongelmien ja Famicomin Japanin menestyksen takia Nintendo päätti lähteä ulkomaiden markkinoille yksin.

Atarin 8-bittisten suunnitteluun vaikuttanut Jay Miner lähti yrityksestä kehittämään uutta alustaa vuonna 1982.[21]

Kotitietokoneiden hintasota vuonna 1983 ajoi osaltaan Atarin ja sen kilpailijan Commodoren taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen.[28]

Talousongelmien kasvaessa Warner Communicationsin osakekurssi laski, ja seurauksena emoyhtiö myi vuonna 1984 Atarin pelikonsoli- ja kotitietokonejaostot Jack Tramielille, joka nimensi yhtiön uudelleen ”Atari Corporation”; kolikkopelijaoston Warner Communications piti itsellään ja muutti nimeksi Atari Games.[29][18][30] Atari Corp. selvisi kaaoksesta 16-bittisellä kotitietokonemallistollaan, mutta henkilöstöä piti vähentää 400 henkilöön ja lähes kaikki videopeliprojektit jouduttiin lakkauttamaan.[23]

Atarin 8-bittiset tietokoneet, Atari XL ja sen myöhempi versio, Atari XE, olivat teknisesti ajanmukaisialähde?, mutta koneet maksoivat selvästi enemmän kuin kilpaileva Commodore 64 tietokone, joten ne eivät saavuttaneet läpimurtoa markkinoilla. Seuraavaa 16-bittistä sukupolvea varten Atari pyrki tekemään koneen hyvin halvaksi. Vuonna 1985 ilmestyi Atari ST, joka saavutti etenkin Euroopassa menestystä, joskin jäi lopulta myyntiluvuissa kolmannekseen kilpailevasta Commodoren Amiga-tietokoneiden sarjasta. Atarin seuraavan sukupolven tietokone oli Atari Falcon, jota ei kuitenkaan valmistettu kovinkaan suuria määriä IBM PC -kloonien vallattua tietokonemarkkinat 1990-luvun alussa.lähde?

Vuonna 1989 Atari julkaisi Atari Lynx -käsikonsolin, jossa oli värinäyttö. Kriitikot ylistivät laitetta. Valmistusosien pulan vuoksi laitetta ei kuitenkaan voitu julkaista maanlaajuisesti vuoden 1989 joulumarkkinoille. Tämän seurauksena Lynx menetti markkinaosuuttansa Nintendon Game Boylle, jossa oli ainoastaan mustavalkoinen näyttö, mutta jonka saatavuus oli hyvä.[31]

Tuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolikkopelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelikonsolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimikroja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut

  • Atari Video Music[32]
  • Atari VIdeo Pinball[33]

Pelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Atarin julkaisemista videopeleistä

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alexander Smith: They Create Worlds : The Story of the People and Companies That Shaped the Video Game Industry, Volume I: 1971–1982, s. 71. CRC Press, 2019. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Company Financials – Atari nasdaq.com. Viitattu 6.3.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Atari, Inc. finance.google.com. Viitattu 6.3.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1
  4. ↑ Infogrames Entertainment ti acquire controlling stake in GT Interactive Software corporate.infogrames.com. Arkistoitu 28.3.2006. Viitattu 8.1.2008. (englanniksi)
  5. ↑ MobyGames – Atari, Inc. mobygames.com. Viitattu 5.3.2007. (englanniksi)
  6. ↑ Atari corporate.infogrames.com. Arkistoitu 5.1.2007. Viitattu 8.1.2008. (englanniksi)
  7. ↑ Hasbro Interactive acquires legendary Atari game property assets home.hiwaay.net. Viitattu 5.3.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Amended and restated agreement and plan of reorganization by and between Atari Corporation and JT Storage contracts.onacle.com. Viitattu 5.3.2007. (englanniksi)
  9. ↑ Edwards, Benj: Computer Space and the Dawn of the Arcade Video Game technologizer.com. 11.12.2011. Viitattu 21.3.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Smith s. 71
  11. ↑ Smith s. 127
  12. ↑ Player 1 Stage 1: Bits From the Primordial Ooze. thedoteaters.com (englanniksi) Luettu 9.9.2006
  13. ↑ a b Player 1 Stage 2: Atari Rising thedoteaters.com (englanniksi) Luettu 9.9.2006
  14. ↑ Smith s. 170
  15. ↑ Leslie Berlin: The Inside Story of Pong and the Early Days of Atari Wired. 11.15.2017. Viitattu 12.12.2019.
  16. ↑ a b c Pong ClassicGaming.com's Museum: Pong classicgaming.com. Viitattu 3.3.2007. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d Atari 2600 – 1977-1984. glassicgaming.com (englanniksi) Luettu 10 .9.2006
  18. ↑ a b Kyle Orland: Today’s Atari bankruptcy latest in a long history of corporate deaths 21.1.2013. Ars Technica. Viitattu 15.7.2017.
  19. ↑ a b Player 3 Stage 1: Pixel Boxes thedoteaters.com. Viitattu 3.3.2007. (englanniksi)
  20. ↑ Atari Personal Computer Systems atarimuseum.com. Viitattu 4.3.2007. (englanniksi)
  21. ↑ a b Jeremy Reimer: A history of the Amiga, part 1: Genesis 1.8.2007. Ars Technica. Viitattu 3.2.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Video Computer System. atarimuseum.com (englanniksi) Luettu 13.9.2006
  23. ↑ a b c d e Player 3 Stage 6: The Great Videogame Crash (Arkistoitu – Internet Archive). thedoteaters.com (englanniksi) Luettu 13.9.2006
  24. ↑ Atari 2600 History atariage.com. Viitattu 1.3.2007. (englanniksi)
  25. ↑ Teiser, Don: Atari - Nintendo 1983 Deal atarimuseum.com. Viitattu 7.9.2007. (englanniksi)
  26. ↑ Goldberg, Marty: Nintendo Entertainment System 20th Anniversary GameSpy. Viitattu 7.9.2007. (englanniksi)
  27. ↑ Kent, Steven: The Ultimate History of Video Games. Prima publishing, 2001. ISBN 0-7615-3643-4
  28. ↑ The 1983 Home Computer Price War lowendmac.com. Viitattu 23.7.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Daniel Knight: The Atari ST Story lowendmac.com. 10.1.2016. Viitattu 3.2.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Keza Macdonald: IGN Presents: the History of Atari 20.3.2014. IGN. Viitattu 15.7.2018.
  31. ↑ Atari Lynx History Atariage. Viitattu 9.9.2007. (englanniksi)
  32. ↑ Atari Video Music - The Demo xayax.net. Viitattu 19.11.2022.
  33. ↑ Video Pinball (Model C-380) Atari www.old-computers.com. Viitattu 25.11.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Atari.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Atari&oldid=22767777”