Atacama

Atacaman sijainti ja alue. Yleisimmin Atacamalla tarkoitetaan keltaisella värillä merkittyä aluetta.

Atacaman aavikkoa Chilessä

Atacama on aavikko Etelä-Amerikassa Tyynenmeren rannikolla. Se sijaitsee pääosin Chilen pohjoisosassa, ja se ulottuu Perun ja Chilen rajan tuntumasta noin tuhat kilometriä etelään 25. eteläisen leveyspiirin eteläpuolelle. Monesti Perun rannikkoaavikko erotetaan Perun aavikoksi, Sechuraksi. Atacamaa pidetään maapallon kuivimpana alueena; eräillä paikoilla ei tiedetä sataneen yli 400 vuoteen.

Atacama sijaitsee Kauriin kääntöpiirin korkeapainevyöhykkeellä. Atacaman pinnanmuodot voidaan jakaa alankomaahan (2 433–3 250 m), punaan (3 250–4 250 m) ja rotkoalueeseen (sijoittuu kahden edellisen väliin, korkeus vaihtelee). Atacama on keskimäärin alle 160 kilometrin levyinen. Aavikko sijaitsee kahden vuoriston, Tyynenmeren rannikkovuorten ja Andien välisellä tasangolla. Se koostuu perättäisistä suola-altaista, joita erottavat hiekkakentät ja laavatasangot.

Atacaman pinta-ala on noin 180 000 neliökilometriä. Sen arvellaan muodostuneen noin 15 miljoonaa vuotta sitten.

Kuivuus

Kylmä Perunvirta tuo kuivaa ilmaa Tyyneltämereltä, ja mereltä saapuva sumu jää monin paikoin rannikkovuorten rinteille. Andit puolestaan estävät kostean ilman saapumisen idästä. Tuloksena esimerkiksi alueen ainoassa suurehkossa kaupungissa Antofagastassa sataa vain noin 3 millimetriä vuodessa, ja sateetonta aikaa on siellä pisimmillään kestänyt 40 vuotta. Tyypillisesti Atacamassa sataa 1 mm vuodessa, mitattavaa sadetta saattaa sattua kerran 5–20 vuodessa. Maailman kuivimmaksi asutuksi paikaksi on mainittu Chilen Arica, joka saa 0,8 mm sadetta vuodessa. Pisin mitattu kuivuuskausi oli Calamassa Chilessä, jossa oli 400 vuoden kuivuus vuoteen 1971.

Kaikkein kuivinta on noin sata kilometriä Antofagastan kaupungista etelään, missä rannikkovuoret kohoavat kolmen kilometrin korkeuteen ja estävät kokonaan sumun pääsyn tasangolle. Maaperä ei saa siellä lainkaan vettä ja on täysin elotonta. Sitä onkin verrattu Marsin olosuhteisiin. Siellä, missä sumua pääsee tiivistymään maahan, esiintyy vaatimattomia leviä, jäkäliä ja paikoin jopa kaktuksia. Atacamassa väitetään olevan alueita, joilla ei ole satanut koskaan.

Asutus ja kulttuuri

Huolimatta vihamielisistä olosuhteistaan Atacaman alueella asuu noin miljoona ihmistä, pääosin rannikkokaupungeissa ja kaivoskylissä. Atacamassa arvellaan eläneen useita kausittain vaeltavia heimoja jo 9000 eaa. Hautalöytöihin perustuva tiedon perusteella paikallaan pysyvä asutus on alkanut muodostua Atacaman alueella suurin piirtein 2000 eaa. Alueella on runsaasti nitraatti- ja kupariesiintymiä. Siellä on maailman suurin natriumnitraattiesiintymä, jota louhittiin 1940-luvulle asti sekä Chuquicamatan kuparikaivos, maailman suurin avolouhos, La Escondida. Atacaman äärimmäisen pieni ilmankosteus antaa poikkeukselliset olosuhteet tähtitaivaan tarkkailuun; alueella sijaitsevatkin Euroopan eteläisen observatorion ylläpitämät observatoriot La Silla ja Paranal, joista jälkimmäisessä on Very Large Telescope (VLT).

Atacaman alueelta on löydettyjä suuria maahan tehtyjä figuureja, joista tunnetuin kenties on Atacaman jättiläinen.

Lähteet

• Guinness suuri ennätyskirja 84–85, Sanoma Osakeyhtiö Helsinki 1984, ISBN 951-9135-47-2
• Leppe Becerra, V 1984. Likan-Antai Atacaman kulttuuri. Suomen Antropologinen Seura, Helsinki.
• Extreme Science -sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Maailman kuivimpana paikkana pidetty Atacama puhkesi kukkaan

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Atacama Wikimedia Commonsissa