Asunto-osuuskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Asunto-osuustoiminnallisesti hallinnoitu kerrostalo Lundista.

Asunto-osuuskunta on osuuskuntaperiaatteella toimiva yhteisö, jonka tarkoituksena on myöntää osuuskunnan omistamia huoneistoja jäsenille[1][2][3][4][5]. Asunto-osuuskunta hallinnoi asuinyhtiön omistuksessa olevia asuin- ja liikehuoneistoja[1][5]. Asunto-osuuskunnassa sen jäsenellä on usein rajoittamattomat käyttöoikeudet asuntoon tai asunnon osaan[2][3]. Asunto-osuuskunnilla on monenlaisia toimintamalleja, ja sen takia niiden määritelmät vaihtelevat maittain[6][7]. Yksiselitteisen määritelmän uupuessa asunto-osuuskuntia yhdistää Kansainvälisen Osuustoimintaliiton vuoden 1995 osuuskuntien määritelmä: ”Osuuskunta on itsenäinen henkilöyhteisö, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja tavoitteitaan”[8][9][10].

Asunto-osuuskunnat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oli vuonna 2020 arviolta noin 50 asunto-osuuskuntaa. Asunto-osuuskunnista on Suomessa odotettu kohtuuhintaisen asumisen tapaa. Kokemuksen puuttuessa on epävarmaa, toimivatko ne kohtuuhintaisen asumisen ratkaisuina.[11]

Suomalaisilla asunto-osuuskunnilla on useita erilaisia toimintamalleja. Joidenkin toiminta muistuttaa asunto-osakeyhtiön hallintaoikeusmallia, joidenkin vuokraoikeusmallia ja joidenkin malli on näiden välissä[12][13].

Suomessa asunto-osuuskunta on toisinaan välimuoto omistus- ja vuokra-asunnolle, jossa osuusmaksun maksamalla henkilö tai yhteisö saa asumisoikeuden[14][11]. Vastaavasti Suomessa osa asunto-osuuskunnista on täyden omistusoikeuden asuntoja, jotka ovat samankaltaisia muun omistusasumisen kanssa[11][14][10].

Asunto-osuuskunnan jäsen omistaa asunto-osuuskunnasta vähintään yhden osuuden[15].Tuo osuus antaa asunto-osuuskunnassa valitun toimintamallin mukaan jäsenelle, joko oikeuden yhdessä huoneistossa asumiseen[15] tai vuokra-asumiseen[14]. Asunto-osuuskunnan jäsenellä on oikeus osallistua osuuskunnan kokoukseen, ja jäsen voi tulla valituksi hallituksen jäseneksi[16]. Osuuskunta oikeushenkilönä omistaa kiinteistön ja on taloudellisesti velvollinen asuntolainojen maksuista, kiinteistöverosta ja hallintokuluista[15].

Ruotsin esikuvaa noudattaen Suomeen perustettiin 1970-luvulla asunto-osuuskuntia, mutta ne eivät yleistyneet[17].

Suomessa ei ole erillistä asunto-osuuskuntalainsäädäntöä (2021) samaan tapaan kuin asunto-osakeyhtiöissä.[18][7][19] Asunto-osuuskuntia säätelee osuuskuntalaki ja osuuskunnan säännöt.[20][21][19] Erillistä asunto-osuuskuntalakia on ehdotettu pitkään. Esimerkiksi kansanedustaja Toivo Hietalan ynnä muiden 18.2.1965 tekemässä toivomusaloitteessa n:o 27 pyrittiin sellaiseen[22].

Asunto-osuuskunnat Ruotsissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa asunto-osuuskuntia ovat asumisoikeusyhdistykset (bostadsrättsförening), jotka ovat yhtiömuodoltaan osuuskuntia[23][24].

Asunto-osuustoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asunto-osuuskuntiin liittyy laajemmin yläkäsitteenä asunto-osuustoiminta, joka on asuntojen rakentamista ja hallitsemista osuuskuntamuotoisilla yhteisöillä[25][14]. Asunto-osuustoiminnan juuret ovat noin 1860- ja 1870-lukujen tienoilla[12][25]. Asunto-osuustoiminnalla on monenlaisia toteutustapoja. Yksi tapa on asuntotuotanto-osuuskunnat tai rakennusosuuskunnat, jotka ovat osuuskuntamuotoisia yhteisöjä, jotka rakennuttavat taloja vuokratakseen niistä jäsenilleen hyviä ja halpoja asuntoja[13][14]. Osassa asunto-osuustoiminnassa taas sekä rakennetaan, että hallinnoidaan viimeisteltyjä asuntoja[25][26]. Sellaisissa asuntotuotannon malleissa, joissa rakennusliike suunnittelee asunto-osuuskunnan asunnot ja hankkii asukkaat, käytetään toisinaan käsitettä asumisosuuskunta asunto-osuuskunnan sijasta[27]. Asunto-osuustoiminta voi perustua talkootyöhön, yhteissäästöihin tai yhteisomistukseen[25].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Asunto-osuuskuntakomitean mietintö. (s. 4, sitaatti: "Tässä komiteanmietinnössä asunto-osuuskunnaalla tarkoitetaan osuuskuntaa, jonka harjoittamaan taloudelliseen toimintaan eli toimialaan kuuluu hallita yhtä tai useampaa rakennusta siten, että osuuskunnan jäsenet osallistuvat osuuskunnan toimintaan käyttämällä osuuskunnan hallitsemissa rakennuksissa olevia huoneitaan asuntonaan. [...] Asunto-osuuskunnan, kuten yleensä kulutusosuuskuntien, pääasiallisena tarkoituksena on osuuskunnan jäsenten taloudenpidon tukeminen.") Helsinki: Valtioneuvosto, 1969. 1455-044X; 1969: 57
  2. ↑ a b bostadsrättsförening. (sitaatti: "bostadsrättsförening, ekonomisk förening med syfte att i föreningens hus upplåta bostad eller annan lägenhet åt sina medlemmar utan tidsbegränsning" Arkisto archive.is.) Rikstermbanken, 2020. Sanakirja verkossa (viitattu 27.12.2020). (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b bostadsrättsförening. (sitaatti: "bostadsrättsförening, ekonomisk förening med ändamål att upplåta lägenheter i föreningens hus åt medlemmarna" Arkisto archive.vn.) Rikstermbanken, 2020. Sanakirja verkossa (viitattu 27.12.2020). (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ bostadsrättsförening. (sitaatti: "bostadsrättsförening, en särskild ekonomisk förening vars medlemmar har obegränsad nyttjanderätt till hus eller del av hus." Arkisto archive.vn.) Rikstermbanken, 2020. Sanakirja verkossa (viitattu 27.12.2020). (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ a b bostadsrättsförening. ([Hakusana: bostadsrättsförening], sitaatti: "bostadsrättsförening, ekonomisk förening som upplåter lägenheter med bostadsrätt samt förvaltar lägenheterna etc. Hist.: sedan 1930" Arkisto archive.vn.) Höganäs: Nationalencyklopedin Multimedia 2000 plus, ordbok, 2000. ISBN 91-7133-745-8 Ensyklopedian sanakirja verkossa (viitattu 27.12.2020). (ruotsiksi)
  6. ↑ Forsström-Tuominen, Heidi: Asunto-osuuskunta... s. 41
  7. ↑ a b Forsström-Tuominen, Heidi: Asunto-osuuskunta – Uusi yhteisöllinen rakentamisen ja asumisen malli. (Arkisto webcitation.org. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 10.4.2022.) PTT Raportti 254, Kesäkuu 2016. Helsinki: Pellervon taloustutkimus PTT. ISBN 978-952-224-187-0 ISSN 1796-4776 Tutkimus. (PDF) Viitattu 28.12.2020. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Leminen, Seppo; Heimonen, Raija; Vedenkannas, Matti; Noro, , Kirsi: Asunto-osuuskuntien toimintamallit: Kohtuuhintaista ja yhteisöllistä asumista kaupungistuvaan Suomeen. Pellervon taloustutkimus PTT, PTT raportteja264, 2020. Helsinki: Pellervon taloustutkimus PTT. Tutkimus. (PDF) Viitattu 27.12.2020. (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Osuustoiminnan arvot ja periaatteet 2000-luvulle: Kansainvälisen Osuustoimintaliiton osuustoiminnan identiteettiä koskeva kannanotto: kannanoton tausta. (Sitaatti: s. 3: ”Osuustoiminnan identiteettiä koskeva kannanotto hyväksyttiin […] vuonna 1995.” ja sitaatti s.10: "Osuuskunta on itsenäinen henkilöyhteisö, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja tavoitteitaan.") 5. painos. Helsinki: Kansainvälinen Osuustoimintaliitto, 2011. ISSN 1236-3324 Finna:jykdok.1702927
  10. ↑ a b Pyyhtiä, Siiri: Asumisen kehityskulut ja asumiseen liittyvät mielipiteet: Case: Farmikylä-hanke. (Arkisto theseus.fi. Arkistoitu 27.12.2020. Viitattu 27.7.2022.) Opinnäytetyö, AMK, 2020. Helsinki: LAB-ammattikorkeakoulu. Tutkimus. (PDF) Viitattu 27.12.2020.
  11. ↑ a b c Kortelainen, Mikko: Asunto-osuuskunnista voisi olla apua asuntomarkkinoille. (Arkisto archive.is.) Helsingin Sanomat, 6.9.2020. Sanoma. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.12.2020.
  12. ↑ a b Baugenossenschaften. (Sitaatti: "Wohnungsbaugenossenschaften, Unternehmen, die zwecks Vermietung oder Verkauf Wohnungen für die Genossenschaftsmitglieder bauen. Die Baugenossenschaften entstanden ab 1860, um auf dem Wege der solidarischen Selbsthilfe Wohnungen besonders für Arbeiter zu errichten. Mit Aufhebung der Gemeinnützigkeit 1990 entfielen für die Baugenossenschaften Steuerbefreiungen, aber auch die daran geknüpften Bindungen hinsichtlich Geschäftskreis, Baupflicht, Preisbindung, Offenheit des betreuten Personenkreises.") Der Brockhaus multimedial premium 2010, wissenmedia GmbH, 2010. ISBN 978-3-577-07756-9 (saksaksi)
  13. ↑ a b Pieni tietosanakirja 3. osa, palsta 1110. Helsinki: Otava, 1927. Project Runeberg (viitattu 27.12.2020).
  14. ↑ a b c d e Helin, Irmeli: Osuustoimintasanasto: aatteesta öljyosuuskuntaan. Helsingin yliopiston Osuustoimintainstituutti, 2020. Helsinki: Osuustoimintakeskus Pellervo. Teos verkossa. Viitattu 31.12.2020.
  15. ↑ a b c Cooperatives; B. Producers' and Consumers' Cooperatives. (Sitaatti: "Housing cooperatives, classified with consumer goods, own some developments with individual houses that may be new or rehabilitated, but most holdings are large apartment developments. Members of the housing cooperative actually own a share of the cooperative corporation. That share gives the member the right to occupy a particular unit. The cooperative corporation, however, is the legal owner of the property, and is responsible for meeting financial obligations such as blanket mortgage payments, property taxes, and management costs. The members determine how the corporation will fulfill these responsibilities through participation in membership meetings. ") Encarta Multimedia Encyclopedia, Microsoft Student 2009 [DVD], Microsoft Corporation, 2009. (englanniksi)
  16. ↑ Bengtsson, Bo; Svensson, K. A. Stefan: bostadsrättsförening. ([Hakusana: bostadsrätt], sitaatti: "bostadsrätt, nyttjanderätt till hus eller del av hus utan begränsning i tiden. Bostadsrätt får endast upplåtas till medlem av bostadsrättsförening, en särskild sorts ekonomisk förening. [...] Bostadsrättshavaren har som medlem inflytande över verksamheten. Han har rätt att närvara och rösta på föreningsstämman och kan väljas till styrelseledamot.") Höganäs: Nationalencyklopedin Multimedia 2000 plus, ordbok, 2000. ISBN 91-7133-745-8 Verkkoensyklopedia (viitattu 27.12.2020). (ruotsiksi)
  17. ↑ Puttonen, Pauli: Kunnalliset yhtiöt vallan välineinä. (s. 10 Arkisto archive.is.) Väitöskirja, 2002, s. 109–110. Tampere: Tampereen yliopisto, Tampereen yliopistopaino. ISBN 951-44-5415-4 ISSN 1456-954X Tutkimuksen verkkoversio. (PDF) Viitattu 27.12.2020.
  18. ↑ Leminen, Seppo; Heimonen, Raija et al., s. 21, sitaatti: "Suomen osuuskuntalaki ei määrittele asunto-osuuskuntia, joten asunto-osuuskunniksi itsensä identifioivat yhteisöt voivat erota toisistaan olennaisesti."
  19. ↑ a b Kiinteistöliiton lausunto selvitysraportista: Asukkaiden sosiaalisen asumisen osuuskuntamalliksi (PDF) (Sivu 3, sitaatti: "Suomessa ei ole erillistä sääntelyä asunto-osuuskunnille: niitä sääntelee yleislakina osuuskuntalaki.") kiinteistoliitto.fi. 15.9.2017. Kiinteistöliito. Arkistoitu 28.12.2020. Viitattu 28.12.2020.
  20. ↑ Osuuskuntalaki 14.6.2013/421. Edita, 2013. Finlex: Osuuskuntalaki (viitattu 28.12.2020).
  21. ↑ (Arkisto archive.vn.) Asunto-osuuskunta Käpylän säännöt, 2017. Säännöt. (PDF) Viitattu 27.12.2020.[vanhentunut linkki]
  22. ↑ Asunto-osuuskuntakomitea, 1969, s. 9 ja s. 19
  23. ↑ Leminen, Seppo; Heimonen, Raija et al., 28– 29, sitaatti: "Bostadsrätt: Osuuskuntamuotoinen asumisoikeusjärjestelmä, jossa asukas ostaa oikeuden käyttää asuntoa. Asunnon omistaa asumisoikeusyhdistys (juridisesti osuuskunta)."
  24. ↑ Andersson, Atro & Tähtinen, Tuuli: Katsaus eurooppalaisiin asumisoikeusjärjestelmiin. (arkistoitu 23.3.2016) Pellervon taloustutkimus PTT, PTT Työpapereita 179, 2016, s. 11. Helsinki: Pellervon taloustutkimus PTT. ISBN 978-952-224-186-3 ISSN 1796-4784 Tutkimus. (PDF) Viitattu 27.12.2020.
  25. ↑ a b c d Victorin, Anders: bostadskooperation. ([Hakusana: bostadskooperation], sitaatti: "bostadskooperation, byggande och förvaltning av bostäder i kooperativ föreningsform. Vissa typer av bostadskooperation omfattar enbart byggande av bostäder, andra även förvaltning av de färdiga bostäderna. Den kooperativa organisationen kan baseras på gemensamt arbete, gemensamt sparande eller gemensamt ägande. [...] De första kooperativa bostadsprojekten i landet tillkom i Stockholm och Göteborg i början av 1870-talet. År 1916 bildades den alltjämt existerande Stockholms kooperativa bostadsförening (SKB) som, till skillnad från flertalet av dagens bostadskooperativa organisationer, upplåter sina bostäder med hyresrätt. Det verkliga genombrottet för bostadskooperationen kom 1923, då hyresgästföreningen i Stockholm tog initiativet till den första HSB-föreningen.") Höganäs: Nationalencyklopedin Multimedia 2000 plus, ordbok, 2000. ISBN 91-7133-745-8 Verkkoensyklopedia (viitattu 27.12.2020). (ruotsiksi)
  26. ↑ Chikvashvili, Sh. D.: The Great Soviet Encyclopedia, 3. painos (1970-1979). (Arkisto archive.is.) encyclopedia2.thefreedictionary.com, 2010. The Gale Group, Inc. Tietosanakirja verkossa. Viitattu 28.12.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Leminen, Seppo; Heimonen, Raija et al., s. 52 sitaatti: ”Tuottajavetoisessa mallissa tuottaja (monesti rakennuttajakonsultti tai rakennusliike) suunnittelee ja muotoilee asunto-osuuskuntamallin (palvelun) sekä hankkii asunto-osuuskuntaan asukasjäsenet ja neuvottelee rahoituksen rakennettavalle kiinteistölle. Tuottaja voi käyttää ’asumisosuuskunta’ nimeä asunto-osuuskunnan sijaan.”

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fredriksson, Peter: Asumisoikeusasumisen Suomalainen Malli. Helsinki: Asuntohallitus, Tutkimus- ja suunnitteluosasto, 1993. ISBN 951-47-8576-2
  • Mäntylä, Kaj & Sneck,Timo & Mäkinen, Risto: Väestörakenne ja asumistarpeet: kehittämisvaihtoehtoja. (Helsingin seudun asuntotuotanto-osuuskunta [HESO]) Helsinki: Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto, 1990. 0785-8388; Sitra 110 ISBN 951-563-273-0
  • Valle, Antti: Asunto-osuuskuntajärjestelmä ja sosiaaliset jaot. Tampere: pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, aluetiede, 1989.
  • Lento, Pirkko Tuulikki: Asunto-osuuskunnat Suomessa. Helsinki: pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, 1981.
  • Niemelä, Markku: Asunto-osuuskunta asunnonhankinnan muotona. Tampere: opinnäyte, Yhteiskunnallisen tutkinnon tutkielma: Tampereen yliopisto, 1976.
  • Asunto-osuuskuntakomitean mietintö. Helsinki: Valtioneuvosto, 1969. 1455-044X; 1969: 57
  • Pitkänen, Väinö; Alanen, Paavo: Asunto-osuuskunta: tutkimus vähävaraisten asunnonhankinnan kehittämismahdollisuuksista Aravan piirissä. Helsinki: Kulutusosuuskuntien keskusliitto, 1963.
  • Niskala, Martti; kuvatekstit Salomaa, P.: Yleishyödyllinen Asuntotuotanto. Helsinki: KKn asunto-osasto, 1945.
  • Kalliala, Kaarlo J.: Asunto-osuuskunnat. Helsinki: Yhdistys yleishyödyllisen rakennustoiminnan edistämiseksi, 1917.
  • Nilsson Hjorth, Bob; Uggla, Ingrid: Bostadsrättslagen: ombildningslagen, omregistreringslagen: en kommentar. Tukholma: Norstedts Juridik, 2019. ISBN 9789139116172 (ruotsiksi)
  • Pulkkinen, Sakari; Vatjalainen,Tomi: Osallistava asuntohankinta, yhteisöllisyys & alustatalous: Monimetodinen tutkimus neljän kohderyhmän ilmiöön liittyvistä näkemyksistä. (Arkisto archive.is.) Tampere: pro gradu -tutkielma, Turun kauppakorkeakoulu; Tietojärjestelmätiede & Markkinointi, 2020. Tutkimuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.12.2020).
  • Seppä, Anssi: Asunto-osuuskunnan muuttaminen asunto-osakeyhtiöksi. Pori: AMK-opinnäytetyö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, 2001.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karjalainen, Mauno-Markus: Miksi osuustoimintamalli hyllytettiin? (Arkisto pellervo.fi. Arkistoitu 31.12.2020. Viitattu 31.12.2020.) Osuustoiminta, osuustoiminnan ammattilehti, 2008, nro 06. Helsinki: Pellervon taloustutkimus PTT. ISSN 1236-4835 Artikkeli verkossa. Viitattu 31.12.2020.
  • Syrjänen, Olavi: Osuuskunta-asuminen veitsen terällä. (Arkisto archive.vn.) Osuustoiminta, osuustoiminnan ammattilehti, 2003, nro 03. Helsinki: Pellervon taloustutkimus PTT. ISSN 1236-4835 Artikkeli verkossa. Viitattu 31.12.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Asunto-osuuskunta&oldid=22905536”