Aspernin paperit
| Aspernin paperit | |
|---|---|
| The Aspern Papers | |
 Ensimmäisen kirjapainoksen nimilehti. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Henry James |
| Kieli | englanti |
| Genre | pienoisromaani |
| Kustantaja | The Atlantic Monthly |
| Julkaistu | 1888 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kristiina Kivivuori |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | Kokoelmassa Amerikkalaisia kertojia. Valikoima Yhdysvaltain kirjallisuutta (1959) |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aspernin paperit (engl. The Aspern Papers) on yhdysvaltalaissyntyisen kirjailija Henry Jamesin kirjoittama pienoisromaani, joka julkaistiin ensi kerran sarjana The Atlantic Monthly -aikakauslehdessä maalis-toukokuussa 1888 ja kirjana myöhemmin samana vuonna. Se on yksi Jamesin tunnetuimmista teoksista.[1][2]
Aspernin paperit julkaistiin suomeksi Jarl Hellemannin toimittamassa kokoomateoksessa Amerikkalaisia kertojia: valikoima Yhdysvaltain kirjallisuutta vuonna 1959. Sen käänsi Kristiina Kivivuori ja kustansi Tammi.[3][4]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksen inspiraationa oli tosielämän tapaus, jossa bostonilainen taidekriitikko ja Percy Bysshe Shelleyn ihailija Edward Silsbee halusi hankkia Shelleyn lähettämiä kirjeitä tämän väitetylle rakastajattarelle Claire Clairmontille, joka oli Mary Shelleyn siskopuoli ja kerran lordi Byronin rakastajatar. Clairmont oli säilyttänyt Shelleyn kirjeitä kuolemaansa vuonna 1879 saakka. Henry James kuuli tapauksesta vuonna 1887 vieraillessaan ystäviensä luona Firenzessä, jossa Clairmont oli asunut naimattoman keski-ikäisen veljentyttärensä kanssa.[5]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimettömäksi jäävä amerikkalainen kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona työskentelevä kertojapäähenkilö uskoo, että edesmenneen romantiikan ajan amerikkalaisrunoilija Jeffrey Aspernin väitetyn nuoruudenrakastetun Juliana Bordereaun kotona Venetsiassa on kokoelma ennennäkemättömiä Aspernin lähettämiä kirjeitä, joiden olemassaolon Juliana kuitenkin kieltää. Hän sittemmin vuokraa huoneen Julianan kartanosta keksityin verukkein ja pyrkii petkuttamalla hankkimaan tältä Aspernin kirjeet. Juliana on erakkomainen, nuuka ja määräilevä iäkäs nainen, joka asuu aran keski-ikäisen veljentyttärensä Tinan kanssa. Manipuloiva kirjallisuudentutkija, jolla on kehittynyt pakkomielle päästä käsiksi Aspernin kirjoituksiin, käyttäytyy enenevässä määrin häikäilemättömästi saadakseen kirjeet: hän ottaa salanimen käyttöön, johtaa Tinaa romanttisesti harhaan ja yrittää murtovarkautta. Kun Juliana kuolee, Tina tarjoaa tutkijalle tämän himoitsemia ja kaiken aikaa olemassa olleita kirjoituksia vain sillä ehdolla, että tämä menee hänen kanssaan naimisiin. Tämä aluksi kieltäytyy ja lähtee, mutta palaa myöhemmin hyväksymään ehdotuksen vain huomatakseen, että Tina on Julianan tahdon mukaisesti polttanut kirjeet edellisenä iltana.[1][2]
Henkilöhahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nimettömäksi jäävä kertojapäähenkilö, amerikkalainen miespuolinen kirjallisuudentutkija ja kriitikko, jolla on pakkomielle edesmenneeseen runoilija Jeffrey Asperniin.[2]
- Juliana Bordereau, iäkäs erakko, joka oli nuoruudessaan Aspernin rakastajatar.[2]
- Tina Bordereau, Julianan veljentytär, joka asuu tämän kartanossa.[2] Veljentyttären nimi oli alun perin Tita, kunnes James muutti sen Tinaksi vuonna 1908.[1]
- Rouva Prest, kertojapäähenkilön varakas ja verkostoitunut ystävä Venetsiassa.[2]
Teemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pienoisromaanin teemoihin lukeutuvat moraali ja manipulointi, kirjallisuuden henkilöiden ihannointi sekä uskollisuus perhettä kohtaan.[2]
Sovituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aspernin paperit -teoksen pohjalta on tehty eri kielillä niin elokuva-, televisio-, näytelmä-, ooppera- kuin radiosovituksiakin, joita ovat esimerkiksi:
- Martin Gabelin ohjaama elokuvasovitus Kadotettu hetki (The Lost Moment, 1947).[6]
- Michael Redgraven samanniminen näytelmäsovitus (1959), jota on sittemmin esitetty uudelleen esimerkiksi Broadwaylla vuonna 1962 ja West Endillä vuonna 1984.[7][8][9]
- Kristiina Kivivuoren suomennoksen pohjalta Onni Hallan sovittama ja Urpo Laurin ohjaama Yleisradion radiokuunnelma Runoilijan paperit (1961).[10]
- Eduardo de Gregorion ohjaama elokuvasovitus Aspernin paperit (Aspern, 1982).[11][12]
- Dominick Argenton samanniminen oopperasovitus (1988).[13]
- Julien Landaisin ohjaama elokuvasovitus The Aspern Papers (2018).[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kuiper, Kathleen: The Aspern Papers Encyclopædia Britannica. 25.2.2011. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g The Aspern Papers Vaia.com. Oppimisalusta Vaia. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Aspernin paperit Kirjasampo. Kirjastot.fi-kokonaisuus. Viitattu 23.1.2025. (suomeksi)
- ↑ Amerikkalaisia kertojia : valikoima Yhdysvaltain kirjallisuutta Finna. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.1.2025. (suomeksi)
- ↑ a b Hanrahan Wells, Denise: The Aspern Papers Wordsworth Editions. Wordsworth Editions Ltd. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
- ↑ The Lost Moment Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 23.1.2025. (suomeksi)
- ↑ Catling, Patrick: From the archive, 9 July 1959: The challenge of adapting Henry James for the stage The Guardian. 9.7.2014. Guardian News & Media Limited. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
- ↑ The Aspern Papers IBDB (Internet Broadway Database). The Broadway League. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Jensen, Gregory: UPI Archives: Christopher Reeve, Vanessa Redgrave in London revival of ’Aspen Papers’ UPI (United Press International). 10.4.1984. United Press International, Inc. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Runoilijan paperit Yle Areena. 13.1.2021. Yleisradio. Viitattu 23.1.2025. (suomeksi)
- ↑ Aspern Quad. 2019. Quad Cinema. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Aspern Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 23.1.2025. (suomeksi)
- ↑ Albright, William: OPERA REVIEWS: Dominick Argento’s ‘Aspern Papers’ Premieres Los Angeles Times. 21.11.1988. Los Angeles Times Communications LLC. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aspernin paperit Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Aspernin paperit on Wikiaineistossa
