Asmus Jakob Carstens
Asmus Jakob Carstens (10. toukokuuta 1754 Schleswig – 25. toukokuuta 1798 Rooma[1]) oli tanskalais-saksalainen taidemaalari ja piirtäjä, joka edusti ihanteelliseksi katsottua saksalaista uusklassismia[2]. Hänen työnsä ovat varsinkin sommittelua ja figuurien plastista muotoilua painottavia kartonkeja ja piirustuksia[2]. Carstens käytti varsinkin kynäpiirustusta ja vesivärimaalausta ja halveksui öljyvärejä[3]. Hän piti esikuvinaan antiikin ja Michelangelon taidetta ja etsi aiheita kreikkalaisesta tarustosta ja allegorioista.[2]
Carstens aloitti 1776 opinnot Kööpenhaminan taideakatemiassa, mutta hänet erotettiin sieltä vuonna 1781. Carstens muutti 1783 Italiaan ja sittemmin Lyypekkiin ja Berliiniin. Hän hankki elantonsa muotokuvien teolla. Hänet nimitettiin 1790 Berliinin taideakatemian professoriksi maalauksensa Enkelien johdatus vaikutuksesta. Preussin hallitukselta saamallaan matkarahalla Carstens matkasi vuonna 1792 Roomaan. Kolmen vuoden kuluttua apuraha peruutettiin ja Carstensia vaadittiin takaisin Berliiniin, mutta hän jäi Roomaan, missä asui kuolemaansa asti.[3]
Carstensin parhaina töinä on pidetty tarustoaiheisia, piirrettyjä kartonkeja. Carstensia on pidetty 1700-luvun klassismin ihanteellisimpana edustajana Saksan maalaustaiteessa.[4] Hän oli Roomassa 1700-luvun jälkipuolella merkittävän aseman saavuttaneiden saksalaisten taiteilijoiden keskushenkilöitä[5], ja hänellä oli suuri vaikutus pian hänen kuolemansa jälkeen tapahtuneeseen saksalaisen maalaustaiteen kehitykseen[4].
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Carstenin Ganymedes (1793)
-
Valon synty (1794)
-
Murheinen Aias Termessan ja Eurysakeen seurassa (n. 1791). Vesiväri grafiitilla, 22,7 × 33,6 cm.