Aslak Smaukka

Aslak Smaukka on Leevi Madetojan mieskuorolle, baritonisolistille ja sinfoniaorkesterille säveltämä teos. Sen eksoottinen teksti on peräisin Larin Kyöstin vuonna 1913 ja 1916 ilmestyneissä kokoelmissa olevasta samannimisestä, Lapin noidasta kertovasta runosta. Aslak Smaukasta tulikin ensimmäinen teos, jonka lunastamiseksi käytettiin Mieskuoro Laulu-Miesten uusien sävellysten tilaamista varten perustaman rahaston korkotuloja. Levottomista ajoista johtuen Laulu-Miehet kantaesitti vuonna 1917 valmistuneen teoksen vasta vuonna 1926.

Aikalaiskriitikot kirjoittivat Smaukan musiikillisen kuvauksen rohkeudesta kiittäen sen värikkyyttä, voimakasta tunnelmaa ja lopun ”kaameaa vaikuttavuutta”. Helsingin Sanomien nimimerkki V. arveli Smaukan olevan ”parhainta mitä mieskuorolle saattaa ajatella, ehytmuotoinen alusta loppuun, ilman minkäänlaista herpaantumiskohtaa”. Sulho Ranta luonnehti ”paikoin melkein makaaberin shamaanirunon” sävelkieltä soinnullisesti säveltäjän rohkeimpiin teoksiin kuuluvaksi, mutta ehjäksi ja vaikuttavaksi. ”Nerollisessa voimassaan vaikuttavaksi” kuvasi Aslak Smaukkaa myös Uuno Klami.

Erkki Salmenhaara kirjoittaa Madetoja-elämäkerrassaan: ”Aslak Smaukka edustaa iskevää kalevalatyyliä, joka tässä teoksessa on muuntunut aiheesta johtuen hieman eksoottisemmaksi ja samalla pateettisemmaksi. Madetoja ei Smaukassaan ole pyrkinyt aiheen etnograafiseen värittämiseen alkuperäismusiikin aineksia, esimerkiksi joikusävelmiä käyttämällä. Ilmapiiri on luotu hienovaraisemmin keinoin.”

Lähteet

• Matti Hyökki: Aslak Smaukka -partituuri/esittelyteksti. Mieskuoro Laulu-Miehet ry, 2009.
• Salmenhaara, E.: Leevi Madetoja. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1987.