Asentajanpuisto
| Asentajanpuisto Montörsparken | ||||
|---|---|---|---|---|
| ||||
| Osoite | Asentajankatu, Helsinki | |||
| Perustamisvuosi | 2000 ja 2003 | |||
| Suunnittelija | 1. yleissuunnitelma Mikko Vuorenhela, 1997.[1] | |||
| Omistaja |  Helsingin kaupunki
| |||
| Pinta-ala | 30 263 m2 | |||
Asentajanpuisto (ruots. Montörsparken) on yksi Helsingin Herttoniemen yritysalueen keskellä sijaitsevista puistoista. Kaistalemainen puisto sijaitsee Laivalahden-, Puusepän-, Mekaanikon-, ja Asentajankadun ympäröimänä. Asentajanpuisto ja Valurinpuisto muodostavat kapean, 850 metriä pitkän puistoakselin vanhan Herttoniemen satamaradan alueella. Kun Herttoniemen satama ja rautatie poistuivat, kaavoittajan visiona oli luoda teollisuusalueen keskelle puisto, joka parantaisi miljöötä ja toimisi työpaikka-alueen henkireikänä sekä kevyen liikenteen väylänä. Puisto on sommitelmallinen ja liikenteellinen jatke Herttoniemenrannan pääakselille.
Ympäröivissä kortteleissa toimii monenlaisia liike- ja teollisuusyrityksiä sekä laitoksia. Alueen kosteikot ja ojauomat palvelevat teollisuusalueen kuivatusta. Vilkkaan kevyen liikenteen raitin varteen on sijoitettu suurikokoisia veistoksia. Puistosuunnitelmassa on harkittu useampiakin paikkoja taideteoksille. Suunnittelijan tarkoituksena oli, että katsetta ohjaava veistosten viitoittama reitti herättää mielenkiinnon tutustua puistoon tarkemmin.[2]
Puistossa on kaksi taideteosta, jotka ovat valmistuneet vuonna 1998.
Eino Ruutsalon vaikutus puistoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viestejä tuntemattomille (ruots. Signaler till okända, engl. Messages to the Unknown) on yksi puiston taideteoksista. Sen on suunnitellut taiteilija Eino Ruutsalo. Ruutsalon mukaan teoksen ympärille saa kokoontua istuskelemaan ja esittämään musiikkia. Teos koostuu kahdesta osasta: Obeliski ja Palkeet.[3]
Ruutsalo on työstänyt teoksia 1970-luvulta lähtien. Eräs versio osallistui Tapiolan veistoskilpailuun, jossa se herätti kiinnostusta, mutta sitä ei toteutettu. Viestejä tuntemattomille on itse asiassa veistospari. Taiteilija valmisti teokset Temet Oy:n toimitusjohtajan teollisuusneuvos Launo Laakkosen sponsoroimana. Materiaalina on käytetty amerikkalaista COR-TEN-terästä 4 mm:n ja 5 mm:n levyinä, jotka on hitsattu muotoonsa. Teräksen ominaisuuksiin kuuluu, että sään vaihtelut aiheuttavat korroosion, joka muuttaa sen pinnan tummanruskeaksi. Pintoja viimeisteltiin vielä hiekkapuhaltamalla kesällä 1985. Teoksia säilytettiin teollisuuslaitoksen pihalla Herttoniemessä.
Saatuaan tarjouksen teoksista Temet Oy:ltä kaupunki päätti sijoittaa ne suunnitteilla olevaan Asentajanpuistoon. Teoskokonaisuus paljastettiin kesällä 1998. Taiteilijan toivomuksen mukaan teokset pystytettiin yhtenäiselle 5,5 m × 12 m:n sora-alustalle, jolle on sijoitettu myös betonisia istuintasoja. Eino Ruutsalo on halunnut luoda läheisesti koettavan veistostilan, johon ihmiset voivat kokoontua istuskelemaan, keskustelemaan, esittämään musiikkia, lukemaan runoja ja niin edelleen. Obeliskin maston kautta kutsuviestit lähtevät tavoittamaan ihmisiä: Viestejä tuntemattomille![4]
Jean-François Briantin vaikutus puistoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehti (ruots. Lövet, engl. The Leaf) on toinen puistossa oleva taideteos. Teoksen taiteilija Jean-François Briant toimi opettajana Suomen Kuvataideakatemiassa, kun hän aloitti teoksen suunnittelun 1994 Ranskan kulttuurikeskuksen ja Helsingin kaupunginmuseon yhteisenä hankkeena.[5]
Ruostuvasta erikoisteräksestä ja sinkitystä teräksestä valmistettu kasvin lehden tai ketun korvan muotoinen veistos paljastettiin taiteilijan läsnä ollessa 21.8.1998. Veistos valmistettiin Helsingin kaupungin rakennusviraston konepajalla taiteilijan piirustusten ja ohjeiden mukaan sekä hänen valvonnassaan. Taiteilijan veistokselle antama, sen orgaaniseen muotoon viittaava, nimi on L´Oreille végétale, joka on suomeksi Kasvin korva.[6] Suomessa ollessaan Briantia kiinnosti ja kiehtoi Pohjolan valo. Hän halusi tehdä veistoksen, joka käy vuoropuhelua luonnon ja valon kanssa vuodenaikojen mukaan. Päivän pimetessä ja illan hämärtyessä veistos valaisee itsensä ja sen sisälle syttyy valo.
Lehti on sijoitettu pyöreälle punagraniittijalustalle, joka muodostaa samalla istuma- ja levähdyspaikan ja jonka ympäri kiertää kävelypolku. Jalustoineen teoksella on korkeutta n. 5 metriä.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ hel.fi, HERTTONIEMEN JA ROIHUVUOREN VIHERALUESUUNNITELMA 2006-2015, suunnittelija ja pinta-ala.
- ↑ HERTTONIEMEN JA ROIHUVUOREN VIHERALUESUUNNITELMA 2006–2015. Osa 4/4, Herttoniemenrannan ja teollisuusalueen puistot, T1 SENTAJANPUISTO JA VALURINPUISTO.
- ↑ Herttoniemen ulkona olevat muistomerkit ja patsaat. Luvat, ja teos koostuu kahdesta osasta.
- ↑ Montörsparken, Hertonäs. Kuvaukset taideteoksesta ja sen synnystä.
- ↑ Etusivu, Muistomerkit ja patsaat, Herttoniemen ulkona olevat muistomerkit ja patsaat, Asentajanpuisto, Jean-Francois Briant 1998: Lehti.
- ↑ Ranskalaiset uutiset.com (Arkistoitu – Internet Archive), A trois (kolmisin) on romaanina tunteiden laboratorio.
- ↑ Julkiset veistokset, Jean-François Briant (1957–), Asentajanpuisto, Herttoniemi.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Asentajanpuisto Wikimedia Commonsissa
