Aryylidialkyylifosfataasi
Aryylidialkyylifosfataasi eli paraoksonaasi on hydrolaaseihin kuuluva entsyymi, joka katalysoi organofosfaattien hydrolyysiä alkoholeiksi ja fosfaatti-ioneiksi. Aryylidialkyylifosfataasia esiintyy niin aito- kuin esitumaisissakin eliöissä. Nisäkkäissä sen tehtävänä on muun muassa estää HDL-kolesterolia hapettumasta ja lisäksi se vähentää organofosfaattien myrkyllisyyttä. Nimitys paraoksonaasi tulee siitä, että entsyymi kykenee hydrolysoimaan organofosfaatteja esimerkiksi paraoksonia. Aryylidialkyylifosfataasin EC-numero on EC 3.1.8.1.[1][2]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aryylidialkyylifosfataasi on rakenteeltaan dimeeri tai oligomeeri. Ihmisen entsyymi koostuu molekyylimassaltaan noin 40 kDa olevista alayksiköistä. Aryylidialkyylifosfataasi hydrolysoi useita organofosfaatteja ja sen substraatteja ovat muun muassa hyönteismyrkyt kuten parationi, paraoksoni ja klorpyrifossi kuin eräät kemiallisina aseina käytetyt yhdisteet kuten tabuuni, somaani ja sariini. Entsyymin alkuperäinen biologinen rooli on kuitenkin estää HDL-kolesterolia hapettumasta ja hydrolysoida myrkyllisiä rasvojen hapettumistuotteita. Entsyymillä on myös ateroskleroosia ehkäiseviä ominaisuuksia. Aryylidialkyylifosfataasia erittyy maksassa ja sitä esiintyy erityisesti veressä HDL-kolesterolipartikkelien yhteydessä. Entsyymistä on kaksi isoentsyymiä A ja B, joista B on aktiivisempi organofosfaattien hydrolyysissä. Aryylidialkyylifosfataasi vaatii toimiakseen kalsiumioneja.[1][2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b EC 3.1.8.1 - aryldialkylphosphatase Brenda. Viitattu 9.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b M.I. Mackness,M. Clerc: Esterases, Lipases, and Phospholipases, s. 65–68. Springer, 1994. ISBN 978-0-306-44802-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2017). (englanniksi)
- ↑ Ramesh C. Gupta: Handbook of Toxicology of Chemical Warfare Agents, s. 829. Academic Press, 2015. ISBN 9780128004944 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2017). (englanniksi)
- ↑ Bernard Testa,Joachim M. Mayer: Hydrolysis in Drug and Prodrug Metabolism, s. 28–29. John Wiley & Sons, 2003. ISBN 978-3906390253 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2017). (englanniksi)