Arvo Pärt
| Arvo Pärt | |
|---|---|
 Arvo Pärt (2008). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. syyskuuta 1935 Paide |
| Ammatti | säveltäjä |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Arvo Pärt (s. 11. syyskuuta 1935 Paide) on virolainen säveltäjä. Pärt tunnetaan keskiaikaisista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä.
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pärt varttui Rakveressa ja opiskeli säveltämistä Tallinnassa vanhemman polven virolaisen säveltäjän Heino Ellerin oppilaana. Vuonna 1980 Pärt emigroitui silloisesta Neuvostoliitosta ensin Itävaltaan, mutta muutti jo 1981 Berliiniin. Nykyään hän asuu taas Virossa, Laulasmaan kylässä. Viron presidentti Arnold Rüütel myönsi Pärtille 6. helmikuuta 2006 Viron Valtionvaakunan ritarikunnan 1. luokan kunniamerkin (suurristi).[1] Dorian Supin on ohjannut säveltäjästä dokumenttielokuvan Arvo Pärt: 24 Preludes for a Fugue.[2]
Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla Valamon luostarissa.
Pärtin musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vakiintuneen taidemusiikkiyleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanut Arvo Pärt on luettu myös ”uusyksinkertaisen” tyylin edustajaksi. Neuvostoliiton aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa.
Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään tintinnabuliksi (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan 1970-luvulla. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia.
Pärt omisti neljännen sinfoniansa (lisänimeltään Los Angeles) ”kaikille Venäjän vangituille, joilta on viety heidän oikeutensa”. Esa-Pekka Salonen johti sinfonian kantaesityksen Los Angelesin filharmonikkojen konsertissa 2009.
Pärtin persoonalliset, tunteisiin vetoavat teemat ovat kiehtoneet elokuvantekijöitä kautta maailman. Virolaissäveltäjän musiikkia onkin käytetty sadoissa elokuvissa.[2]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perpetuum mobile (1963)
- Sinfonia nro 1 (1964)
- Kollaasi teemasta B-A-C-H (1964)
- Sinfonia nro 2 (1966)
- Sellokonsertto Pro et Contra (1966)
- Credo (1968)
- Sinfonia nro 3 (1971)
- Alinale (1976)
- Tabula rasa kahdelle viululle, preparoidulle pianolle ja kamariorkesterille (1977)
- Fratres (1977)
- Cantus Benjamin Britteni mälestuseks (1977)
- Variatsioonid Arinuška tervekssaamise puhul (1977)
- Peegel peeglis (1978)
- Passio (1982)
- Te Deum (1984)
- Stabat Mater (1985)
- Magnificat (1989)
- 2 slawische Psalmen (1984)
- Stabat Mater (1985)
- Festina lente (1988)
- Miserere (1990)
- Berliner Messe (1990)
- Siluani laul (1991)
- Litaania (1994)
- Dopo la vittoria (1996)
- I am the true vine (1996)
- Kanon pokajanen kuorolle (1996)
- Missa syllabica kuorolle ja uruille (1996)
- Triodon (1998)
- Como anhela la cierva sopraanolle ja sinfoniaorkesterille (1999)
- ... which was the Son of... (2000)
- My heart's in the Highlands (2000)
- Nunc dimittis (2001)
- Littlemore Tractus (2001)
- Salve Regina (2002)
- Da pacem Domine (2004)
- Sinfonia nro 4 Los Angeles (2009)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hillier, Paul: Arvo Pärt. Oxford University Press, 1997. ISBN 0-19-816616-8. (englanniksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koch, Tuuli: President Arnold Rüütel jagab heldelt üliharuldast ordenit. Postimees. 13.1.2006. Arkistoitu 3.2.2008. (viroksi)
- ↑ a b Marschan, Elizabeth: Pääsky, poro, palava kivi ja Pärt. DocPoint - Helsingin dokumenttielokuvafestivaali. Arkistoitu 30.7.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Arvo Pärt (koko sävellystuotanto vuoteen 2012 asti listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen).
- Arvo Pärt 24 prelüüdi ühele fuugale (Internet Movie Database).
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
