Arvo Karvinen

Arvo Juho Karvinen (7. tammikuuta 1934 Leppävirta – 6. lokakuuta 2013 Helsinki) oli järjestöneuvos, joka teki elämäntyönsä Näkövammaisten keskusliitossa ja kansainvälisen näkövammaistyön parissa.

Hän sokeutui 11-vuotiaana leikkiessään sodan jäljiltä suutariksi jääneellä ammuksella, joka räjähti hänen käsissään. Näön lisäksi hän menetti vasemmasta kädestään kolme sormea.

Hän siirtyi jatkamaan koulunkäyntiään Kuopion sokeainkouluun. Siellä hänen erityisen kiinnostuksensa kohteena olivat liikunnalliset leikit ja harrasteet. Hän suoritti näyttäviä liikkeitä rekillä ja nojapuilla, vaikka vasemmasta kädestä puuttui sormia. Hänen mieliharrastuksiinsa kuului myös laulu. Koulutoverit muistavat hänet erityisesti Tiernapojista, jossa hänellä oli Murjaanien kuninkaan rooli. Vapaa-aikana hän opiskeli innokkaasti ruotsin kieltä.

Harjoitettuaan sokeainkoulussa oppimiaan käsityöammatteja hän hakeutui 1950-luvun puolivälissä Sokeain ammattikouluun Helsinkiin. Tarkoituksena oli ottaa selville, millaisia mahdollisuuksia Helsingissä on tarjolla näkövammaiselle. Ammattiopintojen ohessa hän opiskeli yksinlaulua, ruotsia ja esperantoa. Ruotsin kielessä hän oli suorittanut jo sokeainkoulun jälkeen kotoaan käsin Kansanvalistusseuran ruotsin peruskurssin pistekirjoituksella.

Syksyllä 1956 Karvinen aloitti keskikouluopinnot Helsingin Yksityislyseon iltalinjalla kahden muun Kuopiossa opiskelleen koulutoverinsa kanssa. Sokeiden äänikirjat tekivät noihin aikoihin tuloaan, ja ne sekä äänityslaitteet mahdollistivat oppimateriaalin saamisen. Pistekirjoituksella oli noihin aikoihin vielä erittäin vähän oppikirjoja. Keskikoulun jälkeen hän jatkoi lukiossa ja lisäksi samanaikaisesti Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa, josta hän valmistui merkonomiksi. Vuonna 1962 hän kirjoitti ylioppilaaksi ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti 1969 filosofian kandidaatin tutkinnon.

Opiskelijoiden yhteistoiminta 1960-luvun lopulla sai myös näkövammaiset opiskelijat aktivoitumaan ja nostamaan esille ongelmia, jotka vaikeuttivat heidän opintojaan. Karvinen oli mukana päättämässä ensimmäisten näkövammaisopiskelijoiden opiskelijapäivien pitämisestä Lomakoti Onnelassa Tuusulassa syksyllä 1967. Hän osallistui myös suuriin ja näyttäviin opiskelijamarsseihin, joissa hänen lisäkseen oli muitakin näkövammaisia opiskelijoita.

Opiskelujen ohessa hän työskenteli Näkövammaisten keskusliitossa. Hän veti erilaisia ilmoitus- ja varainhankintakampanjoita, joista näyttävin oli valtakunnallinen äänikirjakeräys 1962. Tästä hänet palkittiin Vuoden helsinkiläisen kunniapalkinnolla.

Hänen kiinnostuksensa kohteena oli erityisesti näkövammaisten liikunta- ja urheilutoiminta. Sen edistämiseksi hän perusti 1950-luvulla Sokeain urheiluseuran. Sitä ei rekisteröity, koska liikuntatoiminnan valtakunnallisen kehittämisen katsottiin kuuluvan keskusjärjestöjen tehtäviin.

Sokeainkoulujen väliset vuotuiset ystävyysottelut olivat kasvattaneet kilpaurheilusta kiinnostuneen sukupolven, jolle oli kehitettävä toimintaa. Ensimmäiset Suomi-Ruotsi ystävyysottelut yleisurheilussa kesällä 1960 kehittyivät vähitellen monikansallisiksi kesä- ja talvilajien kilpailuiksi. Karvinen oli myös mukana paralympialaisten järjestelyssä sekä kansainvälisessä yhteistyössä, jonka tarkoituksena oli löytää näkövammaisille soveltuvia joukkuelajeja. Näistä tunnetuimmaksi ja suosituimmaksi on kehittynyt maalipallo.

Vuonna 1972 Karvinen nimitettiin Näkövammaisten keskusliiton pääsihteeriksi. Hän kehitti keskusliiton alueellista toimintaa muun muassa laajentamalla huoltosihteeriverkostoa. Eri puolille maata pystytetyt toimintakeskukset muodostivat alueellisen ja paikallisen palveluverkoston.

Kotimaan asioiden ohella hänen kiinnostuksensa suuntautui yhä enemmän kansainväliseen näkövammaistoimintaan. Tärkein kohdemaa oli Namibia, jossa hän vieraili usein. Namibiasta tuli useita näkövammaisia Suomeen opiskelemaan Arlainstituutissa. Karvinen edusti Suomea myös Sokeainhuollon maailmanneuvoston ja Euroopan sokeainunionin (EBU) kokouksissa. Hän oli EBU:n kunniajäsen. Koska toiminnan painopiste oli muuttunut, Karvisen virkanimikkeeksi tuli kansainvälisten asioiden sihteeri.

Karvinen toimi aktiivisesti myös Lions-liikkeessä. Hänen aloitteestaan on toimintakeskus Iiriksen pihalle rakennettu lasten kuntopiha. Hän oli myös perustamassa Suomen näkövammaissäätiötä, joka jakaa vuosittain apurahoja näkövammaisille opiskelijoille ja näkövammaisuuteen liittyviin tutkimuksiin.

Hän kiinnostui esperantosta samoihin aikoihin, kun hän opiskeli ruotsia ammattikoulussa ollessaan. Jäätyään eläkkeelle 1999 hän palasi esperanton pariin ja osallistui kielen harrastajien laajaan kansainväliseen toimintaan. Hän toimi aktiivisesti myös Suomen Esperantoliitossa. Vuonna 2009 hänet valittiin maailman näkövammaisten esperantoliiton LIBE:n puheenjohtajaksi ja hän toimi tässä tehtävässä kuolemaansa saakka. LIBE:n (Ligo Internacia de Blindaj Esperantistoj) tarkoitus on edistää esperantoa ja kansainvälistä yhteistyötä sokeiden kulttuurielämässä. Sen lehti Esperanta Ligilo ilmestyy kerran kuussa pistekirjoitettuna ja verkossa.

Arvo Karvinen on haudattu Maunulan uurnalehtoon.