Arvid Renner
Arvid Renner (10. joulukuuta 1704 Rauma – 27. toukokuuta 1762 Vehkalahti) oli tuomari ja virkamies, joka toimi Suomen ylikamreerina.[1]
Rennerin vanhemmat olivat kirkkoherra Claudius Renner ja Anna Riprander. Rennerin ensimmäinen puoliso vuodesta 1743 oli Elisabet Welin (k. 1745) ja toinen vuodesta 1746 Anna Maria Niilontytär, joka oli kauppias Henrik Dannenbergin leski (k. 1778). Renner toimi ensin lääninkonttorissa Turussa ja sitten Turun kaupungin rahastonhoitajana. 1737 Renner nimitettiin Ala-Satakunnan kruununvoudiksi ja Pikkuvihan aikana vastoin tahtoaan aluksi Turun lääninkamreeriksi ja sitten koko Suomen ylikamreeriksi. Rauhanteon jälkeen Qvist siirtyi 1743 Venäjän haltuun jääneen Kyminkartanon eli Kymin ja Lappeen tuomiokunnan tuomariksi. Sitä ennen hän laati Pietarissa hallinto-ohjelman Viipurin lääniä varten, joka vahvistettiin 1744 ja osaltaan vaikutti Vanhan Suomen säilymiseen länsimaisena oikeus- ja kulttuurialueena. Myös tuomiokuntatyönsä puitteissa Renner puolusti maakunnalle rauhansopimuksessa taattuja oikeuksia. 1750- ja 1760-lukujen taitteessa hän laati laamanni M. Martinsin kanssa ehdotuksen eräänlaiseksi maakunnan edustuslaitokseksi, jota ei kuitenkaan hyväksytty Pietarissa. 1700-luvun puolivälissä Renner osti omistukseensa Summan kartanon Haminassa.[1]
