Arvid Lindeqvist
Arvid Mikael Lindeqvist (9. lokakuuta 1891 Karstula – 17. lokakuuta 1971 Joensuu) oli suomalainen (jääkäri)everstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat asioitsija Karl Lindegvist ja Agda Eufrosyne Tommelin. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Saima Adelaide Riikosen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi kansakoulun ja Hämeenlinnan 2-vuotisen ammattikoulun sekä suoritti yksityisesti viidennen luokan Töölön yhteiskoulussa vuonna 1921. Hän suoritti Jääkärialiupseereille järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 21. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin hänen sairautensa takia 12. elokuuta 1917.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän palasi Suomeen sisällissodan loppuvaiheissa 9. toukokuuta 1918 ja astui 13. toukokuuta 1918 aliupseerina armeijan palvelukseen 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan esikuntaan, josta hänet siirrettiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän hoiti mm. I pataljoonan lähettiupseerin tehtäviä ja toimi 1. huhtikuuta 1919 alkaen 3. komppanian vääpelinä. Hänet määrättiin 28. lokakuuta 1920 alkaen Vaasan pataljoonan esikunnan vääpeliksi ja 11. tammikuuta 1921 alkaen pataljoonan taloudenhoitajaksi. Hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1921. Savon jääkärirykmentin 7. komppanian nuoremmaksi upseeriksi ja määrättiin 1. elokuuta 1921 alkaen III pataljoonan adjutantiksi, josta hänet siirrettiin 20. syyskuuta 1924 alkaen 8. komppanian nuoremmaksi upseeriksi ja edelleen 1. syyskuuta 1925 alkaen 4:nnen ja 1. tammikuuta 1926 alkaen 8. komppanian varapäälliköksi. Hän on hoitanut lyhyitä aikoja komppanianpäällikön tehtäviä vuonna 1926 ja 1927 sekä talouspäällikön tehtäviä vuonna 1927. Hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1928 Polkupyöräpataljoona 2:een (myöhempi nimi Jääkäripataljoona 2) ja sijoitettiin aliupseerikoulun johtajaksi ja 1. heinäkuuta 1933 alkaen yleisesikuntaupseeriksi. Hän toimi reserviharjoituksiin kutsuttujen reservialiupseerien harjoitusosaston päällikkönä vuosina 1929–1932.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Lindequist osallistui YH:n aikana yleisesikuntaupseerina 3. Prikaatin 3. pataljoonassa, josta hänet siirrettiin Prikaatin 3. pataljoonan komentajaksi. Jalkaväkirykmentti 23:ssa hän osallistui pataljoonan komentajana taisteluihin Taipaleessa, missä haavoittui Koukunniemessä. Välirauhan aikana hän paranteli haavojaan ja oli kirjoilla Jalkaväenkoulutuskeskus 2:ssa ja 6:ssa ja toimi Kuopion komendanttina, kunnes hänet siirrettiin 12. Divisioonan esikunnan osasto 2:n koulutusosaston päälliköksi ja vielä ennen Jatkosodan syttymistä hänet siirrettiin yleisesikuntaupseeriksi 9. Prikaatiin. Jatkosotaan hänet komennettiin 7. Divisioonan esikuntaan, missä hänet sijoitettiin operatiivisen osaston päälliköksi ja osallistui taisteluihin Laatokan Karjalassa, Aunuksella ja Syvärillä. Sodan jo melkein loputtua hänet siirrettiin Vakka-suomen sotilasläänin esikuntaan yleisesikuntaupseeriksi, josta hän erosi vakinaisesta palveluksesta jatkosodan päätyttyä vuonna 1944.[2]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotien jälkeen hän siirtyi Repola-Viipuri Oy:n (myöh. Rauma-Repola) sosiaalipäälliköksi, missä tehtävässä oli aina vuoteen 1959 saakka.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän toimi Savon prikaatin kunnianeuvoston jäsenenä vuosina 1927–1928 ja Polkupyöräpataljoona 2:n kunnianeuvoston varajäsenenä vuosina 1931–1933 ja puheenjohtajana vuosina 1934–1935. Hän toimi Sotainvalidien Joensuun osaston johtokunnan jäsenenä vuosina 1947–1949 ja puheenjohtajana vuosina 1950–1967 ja kunniapuheenjohtajana vuodesta 1968 alkaen. Joensuun Reserviupseerikerhon johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1947–1957 ja Repola-Viipuri Oy:n virkailijakerhon perustajana ja puheenjohtajana vuosina 1945 – 1950. Sotainvalidien Asunto Oy:n perustajana ja hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1949–1952 ja Karjalan Poikain Killan hallituksen jäsenenä ja kunniakiltajääkärinä. Karjalan Jääkäripataljoonan Killan kunniajäsenyyden hän sai vuonna 1966.[1][2]
Toimittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän toimi Tehdaslahti Puukellon toimittajana vuosina 1945–1951 ja Rauma-Repola Oy:n henkilökuntalehden päätoimittajana vuosina 1952–1960.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.