Arvid Appelgren

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvid Conrad Appelgren (30. kesäkuuta 1876 Hanko22. tammikuuta 1961) oli tsaarin Venäjän armeijassa palvellut upseeri, joka Suomen itsenäistyttyä oli Suomen armeijan upseeriluettelossa reserviin sijoitettuna kenraalimajurina.

Appelgren kävi Haminan kadettikoulun 1889-1896 ja palveli Venäjän armeijassa mm. Turkestanissa, Mantsuriassa, Amurissa, Puolassa ja Romaniassa. Ensimmäisen maailmansodan alettua hän toimi 10. Siperian tarkk’ampujadivisioonan esikuntapäällikönä 1914-1915 sekä 37. Siperian tarkk'ampujarykmentin komentajana 1916-1917 Dobruzassa ja Seretjoella. Vuonna 1917 hän toimi divisioonan esikuntapäällikkönä sekä IV. armeijakunnan vt. esikuntapäällikkönä. 29.10.1917 hänestä tuli 10. Siperian tarkk’ampujadivisioonan komentaja ja hän demobilisoi divisioonan ja erosi Venäjän armeijan palveluksesta huhtikuussa 1918. Appelgren ylennettiin everstiksi 1914 ja kenraalimajuriksi 1917.[1]

Syksyllä Appelgren liittyi Venäjän sisällissodan valkoisten Denikinin armeijaan toimien 2. armeijaosaston sekä ranskalaisen retkikunnan esikuntapäällikkönä syksystä 1918 kevääseen 1919. Suomeen hän palasi tammikuussa 1920. Hän ei ollut aktiivipalveluksessa Suomen armeijassa mutta toimi suojeluskunnassa. 1920-luvulla hän toimi pankkialalla ja 1930-luvulla vakuutusyhtiöissä. Appelgren oli Helsingin Osakepankin Vaasan konttorin apulaisjohtajana 1920–1923 ja Helsingin Osakepankin Porvoon konttorin esimiehenä 1923–1928. Vuodesta 1928 alkaen hän toimi Henkivakuutusyhtiö Verdandin tarkastajana Turussa.[1]

Appelgrenin vaimo oli kirjailija Anne-Marie Appelgren.