Arvi Karpov
Arvi Andreas Karpov (23. elokuuta 1924 Sammatsaari, Sortavalan maalaiskunta[1] – 23. heinäkuuta 2007 Helsinki) oli ortodoksinen pappi ja kirjailija.
Arvi Karpov syntyi kalastajan perheeseen Laatokan Sammatsaaressa. Isän kuoltua keuhkotautiin perhe muutti Sortavalaan, missä perheen neljän lapsen äiti elätti itsensä ja lapsensa hierojana ja kupparina.[1]
Sortavalassa Karpov tutustui Lavanoski-nimiseen entiseen everstiin, joka työkseen kunnosti huonekaluja. Häneltä Karpov oppi puolalaisia sotilasmarsseja, ja pian kaksikko esiintyi siellä, missä Karpovin äiti kävi hieromassa. He saivat laulustaan palkintojakin.[1]
Kuuden tai seitsemän vuoden iässä Karpov siirtyi Valamon luostarin poikakouluun Valamon saarelle. Hänen parhaan ystävänsä oli pitänyt mennä sinne kouluun, mutta tämä oli hukkunut onkiessaan, ja paikka tuli nyt Karpoville. Karpovista tuli sittemmin eräs tuon poikakoulun tunnetuimmista kasvateista. Koulu toimi Ylösnousemusskiitalla eli Uuden Jerusalemin skiitalla.[1]
Karpov menestyi koulussa hyvin ja suoritti viisi luokkaa priimuksena ja siirtyi sitten pääluostariin suorittamaan jatkoluokkia. Kun luostari sodan aikana siirtyi Heinävedelle, myös Karpov siirtyi sinne. Siinä vaiheessa hän johti luostarin kuoron toista kliirosia.[1] Hänet oli ehditty jo kelpuuttaa noviisiksi, ja hän oli vakavasti suunnitellut jäävänsä luostariin pappismunkiksi, mutta sota ja evakkotaival muuttivat suunnitelmia.[2]
Sodan jälkeen Karpov ryhtyi opiskelemaan Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa. Hänen valmistuessaan oli vaara, että Uuden Valamon toiminta hiipuisi, hän erosi veljestöstä silloisen isä igumeni Nestorin siunauksella ja astui avioliittoon ennen papiksi vihkimistä.[3] Karpov olisi alun perin halunnut opiskella kirkkomusiikkia. Hän valmistui seminaarista vuonna 1948 ja toimi sen jälkeen kanttorina ja uskonnonopettajana Joensuussa vuoteen 1951 saakka. Sinä vuonna hän meni naimisiin ja hänet vihittiin papiksi. Sen jälkeen hän työskenteli pappina Pielaveden ortodoksisessa seurakunnassa usean vuoden ajan.[1]
Pisimpään Karpov työskenteli Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa ensin uskonnonopettajana ja sitten sen toisena pappina.[1]
Eläkkeelle hän jäi vuonna 1978 mutta toimi senkin jälkeen pitkään Helenan vanhainkodin pappina ja rippi-isänä. Eläkkeelle jäätyään hän myös toimi uskonnonopettajana vuoden ajan Suomalaisessa yhteiskoulussa.[1]
Karpov kirjoitti useita kirjoja, muun muassa muistelmia lapsuutensa Valamosta.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valamo syvimmällä sydämessäni: lapsuuden muistoja luostarisaarilta 1931–1939. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13081-8
- Kohti uutta Valamoa : muistoja vuosilta 1939–1941. Helsinki: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13878-9
- Kun Laatokan Valamon portit jälleen avautuivat. Omakustanne, 2001. ISBN 952-91-3860-1
- Pyhiinvaellusmatka Laatokan alueen luostareihin. Helsinki: Helsingin ortodoksisen seurakunnan kansainvälinen yhteisö, 2002. ISBN 951-95511-5-8
- Athos: lakkaamattoman rukouksen kehto. Omakustanne, 2003. ISBN 952-99152-0-9