Artur Dinter

Artur Dinter

Artur Dinter (27. kesäkuuta 1876 Mülhausen, Alsace, Saksan keisarikunta – 21. toukokuuta 1948) oli saksalainen kirjailija ja natsipoliitikko. Hän toimi kansallissosialistisen puolueen Thüringenin hallintoalueen Gauleiterina.

Uran alku

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Dinter opiskeli luonnontieteitä ja filosofiaa Münchenissä ja Strasbourgissa. Valmistuttuaan Dinter toimi muun muassa kasvitieteellisen puutarhan johtajana Strasbourgissa ja saksalaisen koulun opettajana Istanbulissa. Vuonna 1905 hän siirtyi teatteriin, kokeili kirjoittamista ja hänen ensimmäinen näytelmänsä Die Schmuggler (”Salakuljettajat”) palkittiin vuonna 1906. Työskennellessään sekä Rostockin kaupunginteatterissa ja Berliinin Schiller-teatterissa Dinter perusti myös näytelmäkirjailijoiden liiton (Verband Deutscher Bühnenschriftsteller, VDB). Dinter liittyi myös antisemiittiseen ja kolonialismia kannattavaan Alldeutscher Verband-järjestöön, josta hänet erotettiin 1917.

Dinter osallistui ensimmäiseen maailmansotaan jalkaväen upseerina. Hän vietti osan sodasta sotilassairaaloissa kärsien aluksi kolerasta ja myöhemmin haavoituttuaan taistelussa. Vuonna 1916 hänet vapautettiin palveluksesta ja hän tutustui saksalaisia ihannoineen Houston Stewart Chamberlainin kirjoituksiin. Hänestä tuli nationalisti.

Nationalisti

Sodan jälkeen, vuonna 1919 julkaistiin hänen kahta vuotta aiemmin kirjoittamansa kirja Die Sünde wider das Blut (”Synti verta kohtaan”). Antisemiittisestä teoksesta tuli bestseller, joka myi yli 260 000 kopiota vuoteen 1934 mennessä. Dinter innostui menestyksestään ja päätti jatkaa teosta trilogiaksi, jonka yhteisnimeksi tuli Die Sünden der Zeit (”Ajan synnit”).

Dinteristä tuli aikaa myöten oikeistolaisuudessaan ja antisemitismissään radikaalimpi. Hän oli mukana Deutschvölkischer Schutz- und Trutzbund -järjestön johdossa, kunnes se kiellettiin 1922. Dinter lähentyi Hitleriä ja hänestä tuli kansallissosialistisen puolueen jäsen. Vuonna 1925 Adolf Hitler päästyä Landsbergin vankilasta, johon hänet oli tuomitti epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen, hän teki Dinteristä kansallissosialistisen puolueen Thüringenin hallintoalueen Gauleiterin. Noihin aikoihin Dinter julkaisi myös Weimarissa ilmestyvää puolueen lehteä Der Nationalsozialist. Kiitokseksi lojaalisuudesta kansallissosialistista puoluetta kohtaan Dinterille annettiin yksinumeroinen jäsennumero ”5”.

Riitoihin natsien kanssa

Dinterin uskonnollisuus johti kuitenkin konfliktiin Hitlerin kanssa. Hän perusti Geistchristliche Religionsgemeinschaft -yhteisön (Hengelliskristillinen uskonnollinen yhteisö) vuonna 1927, josta tehtiin myöhemmin oma kirkkonsa nimellä Deutsche Volkskirche (Saksan kansankirkko). Yhteisön tarkoitus oli poistaa juutalaisuus kristillisestä opetuksesta ja muun muassa vanhasta testamentista luovuttiin sen juutalaisuuden vuoksi. Vaikka kansallissosialistinen puolue salli sekä katolisen että luterilaisen kirkon toiminnan natsi-Saksassa, Hitler tähtäsi valtauskonnoista luopumiseen ja muinaisgermaanisten myyttien herättämiseen ei välttämättä palvottaviksi, mutta korostamaan germaanista itsetietoutta. Dinter hyökkäsi Hitleriä vastaan julkaisemassaan lehdessä Das Geistchristentum. Hitler erotti Dinterin Gauleiterin tehtävästä vuonna 1927 ja pian myös koko puolueesta. Vuonna 1932 Dinter kävi jopa vaalitaistoa kansallissosialistista puoluetta vastaan.

Kun Hitler pääsi valtaan tammikuussa 1933, Dinter yritti päästä takaisin puolueeseen. Hänen anomustaan ei hyväksytty ja sen sijaan Heinrich Himmler määräsi Gestaponsa tarkkailemaan Dinteriä. Saksan kansankirkko kiellettiin 1937 ja Dinter erotettiin natsi-Saksan kirjailijaliitosta 1939.

Sodan jälkeen

Natsi-Saksan kukistuttua toisessa maailmansodassa Offenburgin de-nazifikaatio-oikeus tuomitsi Dinterin 1 000 valtakunnan markan sakkoihin. Vaikka Dinter oli erotettu puolueesta jo ennen sotaa, hänellä nähtiin olevan oma henkinen vaikutuksensa juutalaisten oikeuksia rajoittavien Nürnbergin lakien syntyyn.

Dinter kuoli 71-vuotiaana Offenburgissa, Badenissa.