Arto Kotro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arto Kotro (23. tammikuuta 1944 Kärkölä2. marraskuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen sotahistorioitsija, yleisesikuntaeverstiluutnantti.[1]

Kotro kirjoitti 1962 ylioppilaaksi Käpylän Yhteiskoulusta. Kadettikoulusta valmistuttuaan Kotro työskenteli Uudenmaan Jääkäripataljoonassa Santahaminassa kouluttajana ja komppanianpäällikkönä. Sotakorkeakoulun jälkeen hän työskenteli Helsingin sotilaspiirin esikunnassa operatiivisen toimiston päällikkönä, Sotakorkeakoulussa taktiikan opettajana, puolustusministeriössä toimistoesiupseerina, Pääesikunnan suunnitteluosastossa apulaisosastopäällikkönä ja Itäisen maanpuolustusalueen esikunnassa Mikkelissä osastopäällikkönä. Hän jäi reserviin 1999, minkä jälkeen hän toimi vapaaehtoistehtävissä ja oli mukana erilaisissa kirjahankkeissa kirjoittajana ja toimitussihteerinä. Hän oli pitkään kadettikunnan julkaisun Kylkiraudan toimittaja sekä keskeisesti vaikuttamassa kouluille tehdyissä multimediaprojekteissa Veteraanien perintö ja Suomi kylmässä sodassa.[1]

  • Jääkärien elämäntyö itsenäisyyden puolesta, [julkaisutoimikunta: Asko Kilpinen ym., teksti: Arto Kotro. ]. Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys., 1. p. 2004, 2. korj. p. 2007 ISBN 978-952-99398-4-8
  • Pojat kansan urhokkaan: Kaartin jääkärirykmentin perinteet sanoin ja sävelin, käsikirjoitus: Arto Kotro, Kaartin jääkärirykmentin kilta, 2003, 2. korj. p. 2004, 3. korj. p. 2010 (84 s.) ISBN 952-91-6273-1
  • Suomi kylmässä sodassa [Elektroninen aineisto], käsikirjoitus: Pekka Visuri, multimediakäsikirjoitus: Arto Kotro, julkaisija: Kadettikunta. Otava, 2006.
  1. a b Kuolleet: Everstiluutnantti Arto Kotro, Helsingin Sanomat 20.11.2010 sivu C 13, artikkelin verkkoversio