Arnulfo Arias
Arnulfo Arias Madrid | |
---|---|
Panaman presidentti | |
Edeltäjä | Augusto Samuel Boyd |
Seuraaja | Ernesto Jaén Guardia |
Panaman presidentti | |
Edeltäjä | Roberto Francisco Chiari Remón |
Seuraaja | Alcibíades Arosemena |
Panaman presidentti | |
1.–11. lokakuuta 1968
|
|
Edeltäjä | Marco Aurelio Robles Méndez |
Seuraaja |
José María Pinilla Fábrega (nimellinen) Omar Torrijos (de facto) |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. elokuuta 1901 |
Kuollut | 10. elokuuta 1988 (86 vuotta) |
Puoliso |
Ana Matilde Linares (1927–1955) Mireya Moscoso (1969–1988) |
Tiedot | |
Puolue | Partido Panameñista |
Arnulfo Arias Madrid (15. elokuuta 1901 – 10. elokuuta 1988) oli panamalainen poliitikko, lääkäri ja kirjailija joka toimi Panaman presidenttinä kolmeen kertaan: 1940–1941, 1949–1951, ja 11 päivän ajan vuonna 1968.[1] Korruptio, ihmisoikeusrikkomukset ja natsisympatiat varjostivat Ariasin uraa. Viimeisinä vuosinaan hän oli kuitenkin tukemassa maansa siirtymistä kohti demokratiaa.[2]
Harmodio Ariasin (Panaman presidentti, 1932–1936) nuorempi veli Arias opiskeli lääketiedettä Chicagon yliopistossa ja Harvard Medical Schoolissa ja oli maatalous- ja julkisten töiden ministeri 1930-luvulla veljensä presidenttikaudella. Ensimmäisen presidenttikautensa aikana Arias kansallisti ulkomaalaisten omistamat yritykset. Toisessa maailmansodassa hän tuki akselivaltoja ja vastusti Yhdysvaltojen pyyntöjä sotilastukikohdista. Vuoden 1941 vallankaappauksen jälkeen hän eli maanpaossa vuoteen 1945 saakka. Diktatuurisen ja korruptoituneen toisen kautensa aikana hän vaihtoi perustuslain, hajotti kansalliskokouksen ja korkeimman oikeuden, ja lopulta hänet syrjäytettiin. Arias valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 1968, mutta armeija syrjäytti hänet 11 päivää virkaan astumisen jälkeen. Hän asettui presidenttiehdokkaaksi vielä uudelleen vuonna 1984, mutta menetti voiton armeijan takia. Hänen leskensä Mireya Moscoso valittiin presidentiksi vuonna 1999.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arnulfo Arias Encyclopedia Britannica. Viitattu 11.12.2024.
- ↑ Oliver Rathkolb: Revisiting the National Socialist Legacy: Coming to Terms With Forced Labor, Expropriation, Compensation, and Restitution, s. 201. Transaction Publishers, 2004. ISBN 9781412833233 Google kirjat (viitattu 5.2.2016).