Arne Ljungqvist

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Professori Arne Ljungqvist

Arne Gunnar Gunnarsson Ljungqvist (s. 23. huhtikuuta 1931 Tukholma) on ruotsalainen lääketieteen tohtori, professori, urheilujohtaja ja entinen mestarikorkeushyppääjä. Hän on tullut tunnetuksi antidopingtoiminnasta toimiessaan Kansainvälisessä yleisurheiluliitossa (IAAF) ja Kansainvälisessä olympiakomiteassa (KOK) sekä WADAssa.

Urheilu-urallaan Arne Ljungqvist saavutti 15. sijan korkeushypyssä Helsingin vuoden 1952 kesäolympialaisissa tuloksella 190 cm. Samana vuonna hän voitti Ruotsin mestaruuden tuloksella 196 cm. Hänen henkilökohtainen ennätyksensä 201 cm on myös samalta vuodelta. Hyppytyylinä hän käynti ajalle tyypillistä saksityyliä. Nuoruudessaan hän oli Ruotsin juniorimestari niin korkeus- ja seiväshypyssä kuin myös keihäänheitossa. Urheilu-urallaan hän edusti tukholmalaisia Bromma IF:ää ja Westermalms IF:ää. [1]

Ammatissa hän on suuntautunut lääketieteeseen. Hän valmistui lääkäriksi 1959, valittiin apulaisprofessoriksi 1967 ja professoriksi 1969 Karoliinisessa Instituutissa. Hän toimi vuosina 1983–1992 Karoliinisessa patologian professorina. Sen jälkeen hän toimi vuosian 1992–1996 Ruotsin voimistelu- ja urheilukorkeakoulun rehtorina. Hänelle myönnettiin vuonna 2001 Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun (KTH) Suurpalkinto perusteena ”lääketieteen tutkimus ja aktiivisuus dopingin vastaisessa työssä”.

Urheilu-uransa jälkeen on ollut Ruotsin yleisurheiluliiton johtotehtävissä. Hän oli liiton hallituksen jäsen 1971–1973, liiton puheenjohtaja 1973–1981 sekä valtakunnan urheiluliiton hallituksen jäsen 1975–1989. Ruotsin olympiakomiteaan hänet valittiin vuonna 1989 ja Ruotsin urheilun valtakunnanliiton puheenjohtajaksi 1989–2001. Hän oli ensimmäinen ei-kuninkaallinen tässä tehtävässä.

Kansainvälisen toiminnan Arne Ljungqvist aloitti toimimalla vuosina 1976–1981 IAAF:n hallituksen jäsenenä, vuosina 1981–1999 IAAF:n varapuheenjohtajana, vuosina 1999–2007 ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Ammatillisen taustana perusteella hänestä tuli näkyvä hahmo dopingista vastaavissa IAAF:n komiteoissa. Hän toimi IAAF:n lääketieteen ja antidopingkomiteassa vuosina 1981–2004. [2]

Ljunqvistin rooli doping-kysymyksissä tuli näkyvämmäksi, kun hän työskenteli KOK:ssa, ensin lääketieteellisen komitean jäsenenä vuosina 1987–2002 ja sen puheenjohtajana prinssi Alexandre de Meroden jälkeen vuodesta 2003. Hänestä tuli KOK:n jäsen 1994 ruotsalaisen Matts Carlgrenin KOK-jäsenyyden päätyttyä. Doping-kysymyksiä varten perustettiin erillinen organisaation WADA, ja siinä Arne Ljunqvist on toiminut alusta pitäen eli vuodesta 1999 sen johtokunnan jäsenenä ja vuodesta 2008 sen varapuheenjohtajana. Toimistaan hän sai vuonna 2009 Ruotsin urheiluakatemian kunniapalkinnon.[1]

Muita tehtäviä Arne Ljungqvistillä on muun muassa toiminta hovin läheisyydessä kamariherrana 1977–1986 ja sen jälkeen kabinettikamariherrana.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Arne Ljungqvist 80 år friidrott.se. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 28.9.2013. (ruotsiksi)
  2. ↑ IAAF: Dr Arne Ljungqvist (SWE) IAAF. Arkistoitu 26.5.2008. Viitattu 28.9.2013. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arne_Ljungqvist&oldid=21575334”