Armottomat
Armottomat | |
---|---|
The Chase | |
Elokuvaa mainostettiin Suomessa tuottajan, ei ohjaajan nimellä. |
|
Ohjaaja | Arthur Penn |
Käsikirjoittaja | Lilian Hellman |
Perustuu | Horton Footen näytelmään (1952) ja romaaniin (1956) |
Tuottaja | Sam Spiegel |
Säveltäjä | John Barry |
Kuvaaja |
Robert Surtees Joseph LaShelle |
Leikkaaja | Gene Milford |
Tuotantosuunnittelija | Frank Tuttle |
Pääosat |
Marlon Brando Jane Fonda Robert Redford |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
Ensi-ilta | helmikuu 1966 |
Kesto | 124 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Armottomat (The Chase) on Arthur Pennin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1966 (monessa lähteessä 1965). Vankilapaosta käynnistyvän tarinan pääosia näyttelevät Marlon Brando, Jane Fonda ja Robert Redford. Elokuvan käsikirjoituksen teki Horton Footen näytelmän (1952) ja romaanin (1956) pohjalta alun perin Lilian Hellman, mutta tuottaja Sam Spiegel kirjoitutti sen uudelleen.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helteisessä Texasin pikkukaupungissa odotellaan vankilasta karanneen Bubber Reevesin (Redford) saapumista. Jäyhä sheriffi (Brando) yrittää hillitä vanhojen kaunojen räjähtämistä väkivallaksi.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marlon Brando | … | Sheriff Calder |
Jane Fonda | … | Anna Reeves |
Robert Redford | … | Charlie ”Bubber” Reeves |
E. G. Marshall | … | Val Rogers |
Angie Dickinson | … | Ruby Calder |
Janice Rule | … | Emily Stewart |
Miriam Hopkins | … | Mrs. Reeves |
Martha Hyer | … | Mary Fuller |
Richard Bradford | … | Damon Fuller |
Robert Duvall | … | Edwin Stewart |
James Fox | … | Jason ”Jake” Rogers |
Diana Hyland | … | Elizabeth Rogers |
Henry Hull | … | Briggs |
Jocelyn Brando | … | Mrs. Briggs |
Katherine Walsh | … | Verna Dee |
Lori Martin | … | Cutie |
Marc Seaton | … | Paul |
Paul Williams | … | Seymour |
Clifton James | … | Lem |
Malcolm Atterbury | … | Mr. Reeves |
Steve Ihnat | … | Archie |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikot ottivat Armottomat hyvin vastaan lukuun ottamatta Life-lehden Richard Schickeliä, joka piti elokuvan pohjana olevaa näytelmää pettymyksenä ja elokuvaa katastrofaalisen huonona.[2] Myöskään ohjaaja Arthur Penn ei ollut tyytyväinen mihinkään lopputuloksessa.[3] Vuoden 1994 Video-oppaassa Asko Alanen antaa elokuvalle viisi tähteä viidestä ja sanoo sen ”kiehuttavan tehokkaasti katsojan sappea” ruotiessaan vanhakantaisen yhteisön rasismia ja intohimoja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Bello Romano (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Richard Schickel "Small Flop Grows Into a Disaster", Life 4.3.1966, s.12
- ↑ Penn, Arthur sekä Michael Chaiken ja Paul Cronin: Arthur Penn: Interviews, University Press of Mississippi 2008. ISBN 1604731052. Sivu 72. Teos Google Books -palvelussa
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Armottomat Internet Movie Databasessa (englanniksi)