Armas Nissilä
Armas Selim Nissilä (4. syyskuuta 1891 Ruskeala – 13. huhtikuuta 1942) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan talouspäällikkönä. Nissilä osallistui vielä talvi- ja jatkosotaan, jossa viimeksi mainitussa hänen sotilasuransa päättyi haavoittumiseen Uhtualla.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nissilän vanhemmat olivat agronomi Juhan Selim Nissilä ja Hulda Susanna Skogster. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Lisa Adamin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinna klassillisesta lyseosta vuonna 1911 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1911 – 1912 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon Charlottenburgin teknillisen korkeakoulun konerakennus- ja sähköteknillisellä osastolla vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nissilä liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 11. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan. Nissilä oli yksi niistä viidestä jääkäristä, jotka pääsivät ennen pataljoonan rintamalle siirtymistä tutustumaan majuri Bayerin johdolla itärintaman päämajaan Kovnossa. Tällä vierailulla hän pääsi keskustelemaan kenraaleiden Ludendorffin ja Hindenburgin kanssa.[3] Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella. Riianlahdelta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hän sai opintolomaa marraskuussa 1916.[1][2]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Nissilä toimi sotilasasiamiehen apulaisena Suomen Berliinin lähetystössä. Vuodesta 1919 alkaen hän työskenteli Keskusosuusliike Hankkijan konttorin hoitajana Berliinissä vuoteen 1921 saakka, jolloin hän palasi Suomeen ja työskenteli sen jälkeen sähköosakeyhtiö Siemensin palveluksessa Helsingissä osastonjohtajana ja prokuristina ja vuodesta 1932 alkaen toimitusjohtajana.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nissilä osallistui talvisotaan Puolustusministeriön viestintätoimistossa, josta hänet komennettiin myöhemmin erikoistehtäviin Saksaan. Saksasta hänet komennettiin niin ikään erikoistehtäviin Suomen Tukholman lähetystöön. Jatkosodan puhjettua Nissilä komennettiin Päämajan Sotatalousesikuntaan, missä hän palveli kuolemaansa saakka.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
  |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- K. A. Wegelius: Aseveljet I, WSOY Porvoo 1924.