Argentiinanpöllö
Argentiinanpöllö | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
Heimo: | Pöllöt Strigidae |
Suku: | Viirupöllöt Strix |
Laji: | rufipes |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Argentiinanpöllö Wikispeciesissä |
Argentiinanpöllö (Strix rufipes) on pöllöihin kuuluva lintu. Sitä tavataan Argentinassa ja Chilessä.[1]
Argentiinanpöllön paino on keskimäärin 380 grammaa.[3] Sen elinpiiriä ovat lauhkeat metsät ja subtrooppiset ja trooppiset alangot ja vuoristometsät.[1]
Argentiinanpöllö on keskikokoinen pöllö, jolla ei ole korvatupsuja. Se on alapuolelta valkoinen ja punaruskearaitainen ja päältä ja niskasta vielä valkoisempi. Sen naamakiehkura on punaruskea ja silmät tummat, ja jalat ovat oranssinruskeat tai kanelinruskeat. Täysikasvuisen yksilön pituus on noin 33–38 cm ja paino suunnilleen 300–400 grammaa. Argentiinanpöllön elinalue ulottuu Keski-Chilestä ja Länsi-Argentiinasta Tulimaahan, ja satunnaisesti sitä on tavattu Falklandsaarilla. Se asuu tiheissä, kosteissa vuoristometsissä ja puoliavoimissa alavissa metsissä, missä se saalistaa pieniä nisäkkäitä, lintuja ja hyönteisiä. Se pesii lokakuussa ja munii puunkoloon 2–3 munaa. Sen ääni on murahtelua, jota seuraa korkeita nasaaliääniä. Vaikka argentiinanpöllö ei ole uhanalainen, se kärsii elinalueiden supistumisesta esiintymisalueilla tehtävien metsänhakkuiden vuoksi.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c BirdLife International: Strix rufipes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Strix rufipes (TSN 555432) itis.gov. Viitattu 24.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Birdlife.org (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) viitattu 24.2.2012
- ↑ Owls.org (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 24.2.2012