Archaeothyris

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Archaeothyris
Pennsylvania-kausi, 306 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset
Kunta: Animalia (Eläimet)
Pääjakso: Selkäjänteiset
Alajakso: Selkärankaiset
Kladi: Synapsidit
Heimo: Ophiacodontidae
Genus (suku): Archaeothyris
Kaksiosainen nimi

Archaeothyris florensis
Robert Reisz, 1972

Archaeothyris on sukupuuttoon kuollut Ophiacodontidae-sukuun kuuluva synapsidi, joka eli myöhäisellä kivihiilikaudella (Pennsylvania-kausi). Sitä on löydetty Nova Scotian provinssista, Kanadasta, Atlantin rannikolta. 306 miljoonaa vuotta sitten elänyt Archaeothyris ja vähemmän tunnettu Echinerpeton ovat kiistämättä vanhimpia tiedettäviä synapsideja.[1] Nimi tarkoittaa muinaista ikkunaa (kreikka) ja viittaa kallon aukkoon, ohimoaukkoon, joka osoittaa, että kyseessä on varhainen synapsidi. Protoclepsydrops, myös löydetty Nova Scotiasta, on hieman vanhempi, mutta se tunnetaan hyvin hajanaisista osista.[2]

Paleologia ja löydös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Archaeothyriksen fossiileista raportoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1972. Ne löytyi Jogginsin fossiilikallioilta, samasta paikasta, josta löydettiin varhaiset matelijat Hylonomus ja Petrolacosaurus (molemmat muistuttavat Archaeothyris:tä).

306 miljoonaa vuotta sitten Nova Scotia oli hiilimetsää. Puut, enemmänkin jättiläismäiset sammaleet, olivat todella korkeita, osalla oli jopa 50 metriä korkeutta, kuten Lepidodendron-”suomupuulla”. Archaeothyris ja muut varhaiset amniotit asuivat kosteassa kasvillisessa metsässä yhdessä maaperän sopeutuneiden labyrintodontti nimisten sammakkoeläinten kanssa.

A. florensiksen kallo

Archaeothyris oli varhaisia matelijoita (Sauropsida) paljon edistyneempi. Sillä oli muun muassa vahvat leuvat, jotka aukesivat laajemmin kuin varhaisilla matelioijlla. Vaikka sen terävät hampaat olivat kaikki samankokoisia ja -muotoisia, sillä oli suuret kulmahampaat, mikä viittaa siihen, että se oli lihansyöjä.[3]

Asiaa ei ole vahvistettu, mutta väitetään, että Archaeothyriksen jalat oli nivelletty sivusuunnassa sen lantiosta ja hartioista, mikä antoi sille rönsyilevän asennon, ja että ensimmäinen varvas on pienempi kuin toinen.

Archaeothyris kuului Ophiacodontidae-heimoon, varhaisten Eupelycosaurusten kladiin, joka kehittyi varhain myöhäisellä hiilikaudella. Se oli yksi varhaisimmista ja perussynapsideista (ryhmä, johon kuuluvat nisäkkäät).

Benson, R. J. 2012; Fröbisch J.; Schoch; R.R.; Müller J.; Schindler T.; & Schweiss D. 2011[4][5]

  1. Reisz, R., 1972. Pelycosaurian reptiles from the middle Pennsylvanian of North America. Harvard University. (englanniksi)
  2. Falcon-Lang, H.J., Benton, M.J. & Stimson, M. (2007): Ecology of early reptiles inferred from Lower Pennsylvanian trackways. Journal of the Geological Society, London, 164; no. 6; pp 1113-1118. article (englanniksi)
  3. "Archaeothyris florensis". Palaeocritti. Retrieved 13 December 2014. (englanniksi)
  4. Palmer, D., ed. (1999). The Marshall Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals. London: Marshall Editions. p. 186. ISBN 978-1-84028-152-1. (englanniksi)
  5. Benson, R.J. (2012). "Interrelationships of basal synapsids: cranial and postcranial morphological partitions suggest different topologies". Journal of Systematic Palaeontology. 10 (4): 601–624. doi:10.1080/14772019.2011.631042. S2CID 84706899. (englanniksi)
  6. Hess J.C., Lippolt H.J. (1986): 40Ar/39Ar ages of tonstein and tuff sanidines: new calibration points for the improvement of the Upper Carboniferous time scale. Chem Geol no 59: pp 143–154 (englanniksi)
  7. Laurin, M.; Reisz, R.R. (2011). "Synapsida. Mammals and their extinct relatives". The Tree of Life Web Project. Retrieved 26 April 2012.
  1. Journal of the Geological Society. Wikipedia, 29.11.2023. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. Home Crit-Ti Palaeo. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  3. The illustrated encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals: a comprehensive, colour guide to over 500 species. London: Marshall Publ, 1999. ISBN 978-1-84028-152-1
  4. Roger B. J. Benson: Interrelationships of basal synapsids: cranial and postcranial morphological partitions suggest different topologies. Journal of Systematic Palaeontology, 1.12.2012, 10. vsk, nro 4, s. 601–624. doi:10.1080/14772019.2011.631042 ISSN 1477-2019 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. Synapsida tolweb.org. Viitattu 20.1.2025.