Appropriaatio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee teologian käsitettä. Appropriaatio taiteessa on jonkin asian haltuunottoa.

Appropriaatio (lat. appropriatio, 'jollekulle (ominaiseksi) lukeminen') on kristinuskon teologiaan, erityisesti kolminaisuusoppiin kuuluva käsite. Sillä tarkoitetaan Kolminaisuudelle yleisesti kuuluvan toiminnan osoittamista yksittäisen persoonan teoksi.

Kolminaisuusopin mukaan pyhässä Kolminaisuudessa persoonat toimivat pääsääntöisesti yhdessä; jokainen jumalallinen teko on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhdessä toteuttama teko. Näin esimerkiksi luominen ja pelastus kuuluvat ovat siis Kolminaisuduen yhteisiä tekoja. Appropriaatiolla viitataan siihen, että teot luetaan jollekin Kolminaisuuden persoonista ikään kuin tämä olisi teon varsinainen toteuttaja. Näin esimerkiksi luominen approprioidaan eli luetaan Isän, lunastus Pojan, ja pyhitys Hengen työksi, vaikka varsinaisesti jokaisessa näistä toiminnoista koko Kolminaisuus toimii yhdessä.

On olemassa myös sellaisia toimintoja, joiden katsotaan olevan vain tietyille persoonille kuuluvia. Esimerkiksi Kolminaisuuden persoonien keskinäisiä suhteita kuvaavat toiminnot - kuten esimerkiksi se, että Isä synnyttää Pojan ja lähettää Pojan, Poika syntyy Isästä ja Henki lähtee Isästä - ovat vain persoonille itselleen kuuluvia toimintoja. Myös lihaksitulleen Pojan ihmisenä tekemät asiat ovat vain Pojan toimintoja.[1]

  1. Appropriation Catholic Encyclopedia. New Advent. Viitattu 13.7.2014.