Umpilisäke

Umpilisäke merkittynä punaisella.

Umpilisäke (lat. appendix vermiformis) on pieni lisäke, joka alkaa paksusuolen alkuosan eli umpisuolen pinnalta läheltä sitä paikkaa, missä ohutsuoli laskee paksusuoleen. Umpilisäkkeen pituus on tavallisesti noin 4–6 cm. Se on sikiökehityksen aikana umpisuolen päästä muodostuva lisäke. Sen limakalvossa on runsaasti imukudosta.

Umpilisäkkeen varhaishistoriaa

Egyptiläiset tunsivat umpilisäkkeen jo noin vuonna 500 eaa. Antiikin ajalta on säilynyt joitakin selostuksia taudeista, jotka ovat mahdollisesti johtuneet umpilisäkkeen tulehduksesta. Hippokrateen (noin 460–377 eaa.) mukaan suoliston märkimisestä aiheutui pitkäaikaisia kipuja ja sisäisten märkäpesäkkeiden puhkeaminen johti paheneviin kipuihin, oksennuksiin ja tajuttomuuteen. Roomalainen kirjailija Aulus Cornelius Celsus (25 eaa.–50 jaa.) selosti kirjassaan "Libri octo de medicina" (Kahdeksan kirjaa lääketieteestä) umpilisäkkeen tulehdukseen viittaavan sairauden noin vuonna 30 jaa. ja samoin lääkäri Aretaios Kappadokialainen (81–138 jaa.) vuonna 105.

Leonardo da Vinci (1452–1519) kuvasi umpilisäkkeen vuonna 1492 ensimmäisenä piirroksin ja sanoin umpisuolen (kreik. typhlon, latin. coecum) osana. Umpilisäkkeen kuvasivat myös Andreas Vesalius (1514–1564) anatomian teoksessaan vuonna 1543 ja Gabriele Falloppio (1523–1562) vuonna 1561. Falloppio vertasi umpilisäkettä muotonsa perusteella matoon. Ambroise Paré (1510–1590) käytti vuonna 1582 umpilisäkkeestä nimeä apophysis (=jatke). Gaspar Bauhin (1560–1624) puolestaan antoi umpilisäkkeelle vuonna 1597 nimen appendix lumbricum. Nykyisen nimen Appendix vermiformis umpilisäkkeelle antoi Philippe Verheyen vuonna 1710.

Umpilisäkkeen tulehduksen aiheuttama perityfliitti oli usein kuolemaan johtava tauti, ja lääkäritkin pyrkivät osaltaan tekemään jotakin potilaitten pelastamiseksi. He yrittivät kirurgisin toimenpitein tyhjentää vatsaontelosta sinne vatsakalvontulehduksen seurauksena kertynyttä märkää, kuten P. Frank vuonna 1792 Mannheimissa ja August Gottlieb Richter (1742–1812) vuonna 1792 Wienissä. Useimmiten märän poistamiseen käytettiin parasenteesiä eli vatsanpeitteiden puhkaisua, kuten mm. van Vrecken teki vuonna 1816.

Saksalainen Johann Lieberkühn (1711–1756) oli jo vuonna 1739 osoittanut eläinkokeissa, että perityfliittiin liittyvän vatsakalvontulehduksen syynä oli todellisuudessa puhjenneesta umpilisäkkeestä vatsaonteloon joutunut uloste. Hän totesi, että koirat elivät tuskin päivääkään, kun hän oli aiheuttanut niille keinotekoisesti umpilisäkkeen puhkeamisen.

Ensimmäinen raportoitu umpilisäkkeen poisto tapahtui 1735. Sen teki ilman puudutusta brittiläinen sotilaslääkäri Amyan. Kunnia umpilisäkkeen ensimmäisestä poistamisesta menestyksellisesti oikean diagnoosin jälkeen on annettu useammalle kirurgille. Varhaisimmat on ajoitettu 1880-luvulle. Ennen anestesian yleistymistä leikkaus tehtiin ilman puudutusta.

Umpilisäkkeen tehtävä

Umpilisäkettä on pidetty ihmisen elintoimintojen kannalta merkityksettömänä. Vuonna 2009 Journal of Theoretical Biology julkaisi Duken yliopistossa tehdyn tutkimuksen, jossa kävi ilmi, että umpilisäke olisikin tarpeellinen. Se varastoi hyvänlaatuisia bakteereja, joita tarvitaan ruoansulatuselimissä. Asiaa on tutkittu sen jälkeen lisää ja havaittu, että umpisuoli on yllättävän yleinen muillakin nisäkkäillä kuin ihmisellä ja isoilla apinoilla. Heather F. Smith ja William Parkerin tutkimusryhmä totesi, että tutkituista 361 nisäkäslajista noin 50:ltä löytyi umpisuoli ja umpilisäke, ja se on kehittynyt evoluution kuluessa itsenäisesti 32 kertaa. Tutkimukset umpilisäkkeen tehtävästä jatkuvat. Aikaisemmin umpilisäkettä pidettiin turhana jäänteenä, joka esiteltiin biologian oppikirjoissa vielä 2010-luvulla todisteena ihmisen evoluutiosta.

Umpilisäkkeen tulehdus

Pääartikkeli: Umpilisäketulehdus

Vatsaontelon elimien kirurgisista tulehdussairauksista äkillinen umpilisäkkeen tulehdus (appendicitis acuta) on epäilemättä tavallisin. Tulehduksen syynä voi olla umpilisäkkeen ahtautuminen tai tukkeutuminen seinämän imurauhasturvotuksen tai jonkin umpilisäkkeen sisällä olevan vierasesineen kuten ulostekiven (kiinteäksi kappaleeksi puristuneen ulostemassan), hedelmänkiven tai muun vastaavan vuoksi. Umpilisäkkeen tulehduksen eli appendisiitin oireita voivat olla muun muassa vatsakipu, pahoinvointi, kuume ja oksentelu. Tyypillisesti tauti alkaa vatsakivulla, joka pahenee tunneissa tai 1–2 päivän aikana. Klassisesti kipu tuntuu epämääräisesti vatsan alueella ja siirtyy sitten oikealle alas. Oireet kuitenkin vaihtelevat, eikä kaikilla potilailla ole kaikkia oireita. Lääkäri tunnustelee vatsaa, kuuntelee suoliääniä stetoskoopilla, tarkastaa nivusalueen sekä tunnustelee peräsuolen kautta eturauhasta ja selvittää ulosteen värin. Painettaessa vatsan oikeaa alalaitaa (McBurneyn piste) potilas yleensä valittaa kipua, jos kyse on umpilisäkkeen tulehduksesta. Kipu voi olla myös säteilevää, jolloin tuntuu kuin sattuisi vasempaan kylkeen, vaikka kivun lähde on oikea kylki. Verikokeissa yleensä joko CRP tai leukosyytit ovat koholla. ^lähde?

Aiemmin umpilisäkkeen tulehdus johti aina umpilisäkkeen poistoon leikkaushoidossa, mutta nykykäytännön mukaisesti useimmat umpilisäkkeen tulehdukset voidaan hoitaa antibioottihoidolla.

Keskimäärin 15–30 prosenttia tulehtuneista umpilisäkkeistä puhkeaa ennen kirurgista toimenpidettä, mistä voi seurata vaarallinen vatsakalvontulehdus. Umpilisäkkeen tulehduksen esiintyvyys väestössä on noin seitsemän prosenttia.

Umpilisäkkeen poisto

Umpilisäkkeen poiston jättämä arpi kaksi päivää operaatiosta

Umpilisäkkeen poisto on yksi yleisimpiä päivystyskirurgisia toimenpiteitä. Suomessa niitä tehdään yli 10 000 vuodessa. Umpilisäkkeen poisto voidaan tehdä myös tähystinkirurgialla, mikä vähentää merkitsevästi sairaalassaoloaikaa, sairausloman tarvetta, leikkauskomplikaatioita sekä kipulääkkeen tarvetta.

Potilas pääsee kotiin yleensä leikkausta seuraavana päivänä, jos vointi on hyvä. Kotona haavaa voi alkaa suihkuttaa kevyesti toisena päivänä sairaalasta pääsyn jälkeen. Tikit tai hakaset poistetaan haavasta noin viikon kuluttua. Tästä huolimatta potilaan on oltava varovainen ainakin kolmen viikon ajan, koska suolen pinnassa oleva leikkausjälki ei ole vielä umpeutunut täydellisesti.

Uusimpana tietona poiston seurauksena elimistön tila ei toivu yhtä nopeasti esim. antibioottikuurin jälkeen.

Lähteet

• Akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikka, Duodecim 2004;120(1):23-30 Eero Waris, Juha Grönroos, Hannu Paajanen
• Umpilisäketulehdus

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Umpilisäke Wikimedia Commonsissa