Apollyon
Apollyon (m.kreik. Απολλυων, Tuhoaja) ilmestyy Uudessa Testamentissa (Ilmestyskirja 9:7–11) johtaen heinäsirkkojen vitsausta, joka tullaan vapauttamaan Jumalan vihollisten ylle maailman loppuessa:
7 Heinäsirkat olivat näöltään kuin taisteluun varustettuja hevosia. Niillä oli päässään kullalta kimaltavat seppeleet, niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, 8 ja niillä oli naisen tukan kaltainen tukka. Niiden hampaat olivat kuin leijonan hampaat, 9 ja niillä oli rintapanssarit, jotka olivat kuin rautaa. Niiden siivistä lähti samanlainen jyminä kuin sotavaunuista, joita monet hevoset täyttä laukkaa vetävät taisteluun. 10 Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpioneilla, ja pyrstöllään ne saivat tehdä ihmisille pahaa viiden kuukauden ajan. 11 Kuninkaanaan niillä oli syvyyden enkeli, hepreankieliseltä nimeltään Abaddon, kreikankieliseltä Apollyon. (Ilmestyskirja 9:7–11)
Apollyonia on verrattu Ilmestyskirjan Pedoksi ja termiä "Apollyon" käyttivät usein aikaiset kristityt tarkoittaessaan Paholaista. John Bunyanin teoksessa Kristityn vaellus Apollyon kuvataan seuraavasti:
Hän astui eteenpäin, ja Apollyon kohtasi hänet. Tuo hirviö oli kamala katsella. Hän oli verhottu suomuksilla kuin kala hänellä oli siivet kuin lohikäärmeellä, jalat kuin karhulla, hänen vatsastansa tuprusi tulta ja savua, ja hänen suunsa oli kuin jalopeuran kita.
Apollyonin hepreankielinen vastine on Abaddon.