Apalsilliini
| |
Apalsilliini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S,5R,6R)-3,3-dimetyyli-7-okso-6-[[(2R)-2-[(4-hydroksi-1,5-naftyridiini-3-karbonyyli)amino]-2-fenyyliasetyyli]amino]-4-tia-1-atsabisyklo[3.2.0]heptaani-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C25H23N5O6S |
| Moolimassa | 521,554 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | > 80 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 80 minuuttia[1] |
| Ekskreetio | renaalinen, virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi |
Apalsilliini (C25H23N5O6S) on penisilliineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty lääketieteessä antibioottina, mutta se ei ole enää käytössä[2].
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Apalsilliinin antibioottiset ominaisuudet perustuvat muiden penisilliinien tavoin bakteerien soluseinän synteesin estoon. Se on suhteellisen laajakirjoinen antibiootti, mutta tehoaa erityisesti gramnegatiivisiin bakteereihin kuten Acinetobacter- ja Pseudomonas-sukujen lajeihin. Beetalaktamaaseja tuottaviin bakteereihin apalsilliini ei tehoa.[2][3]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Apalsilliini voi aiheuttaa haittavaikutuksinaan veren hyytymisen heikentymistä ja kohonnutta veren kreatiinipitoisuutta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b H Lode, A Elvers, P Koeppe & K Borner: Comparative pharmacokinetics of apalcillin and piperacillin. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 1984, 25. vsk, nro 1, s. 105-108. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 187-197. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Arthur L. Barry, Ronald N. Jones & Clyde Thornsberry: Apalcillin (PC-904): Spectrum of activity and β-lactamase hydrolysis/inhibition. Diagnostic Microbiology and Infectious Disease, 1985, 3. vsk, nro 1, s. 7-17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2020. (englanniksi)