Antti Timonen (kirjailija)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antti Timonen (1. toukokuuta 1915 Luusalmi[1], Uhtua, Venäjä – 24. maaliskuuta 1990[2]) oli Neuvostoliitossa asunut, suomeksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timonen asui vuosina 1922–1926 Suomessa. Hän opiskeli Petroskoin pedagogisessa instituutissa ja työskenteli valmistuttuaan ensin radiokomiteassa ja sitten toimittajana lastenlehti Kipinässä sekä Totuus-lehdessä.[3] Timonen oli vuonna 1934 mukana perustamassa Karjalan kirjailijaliittoa. Hänet hyväksyttiin vuonna 1946 Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.

Toisen maailmansodan aikana Timonen palveli radistina, tulkkina ja tiedustelijana. Sodan päättyessään toukokuussa 1945 hän oli Tšekkoslovakiassa, mutta kiersi vielä sodan jälkeen ympäri Eurooppaa kotiuttamassa saksalaisten sinne pakkosiirtämiä siviilejä. Muistiinpanojensa ja kokemustensa pohjalta Timonen kirjoitti näistä ajoista kirjan Karjalasta Karpaateille ja sanotaankin, että sota teki Timosesta kirjailijan.

Päästyään armeijasta Timonen ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Hän oli Karjalan kirjailijaliiton sihteerinä vuodesta 1947 ja liiton puheenjohtajana 1957–1967 sekä 1975–1978. Timonen oli perustamassa 1958 Neuvostoliitto-Suomi-seuraa ja neljä vuotta myöhemmin 1962 seuran Karjalan osastoa. Hän vieraili 1960-luvulla Suomessa useissa kirjailijaseminaareissa, muun muassa Mukkulassa.

Timosen tuotanto edustaa perinteistä eeppistä realismia ja värikästä kansankuvausta[4]. Hänen pääteoksensa on vuonna 1971 ilmestynyt romaani Me karjalaiset. Hänen teoksiaan käännettiin venäjäksi ja useiden entisen Neuvostoliiton tasavaltojen kielille sekä espanjaksi, englanniksi, ranskaksi ja ruotsiksi.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lentomasiina, kertomuskokoelma.
  • Pataljoonan tulikaste. 1946
  • Ylioppilastyttö. 1946
  • Viimeinen rynnäkkö. 1946
  • Karjalasta Karpaateille. 1948
  • Kanervalammella. 1948
  • Valaistut rannat. 1955
  • Tuulilahden vastuulla. 1957
  • Kotoisilla poluilla. 1960
  • Pieni Valkosiipi. 1961
  • Olen kotona. 1966
  • Me Karjalaiset. 1971
  • Metsän humistessa. 1974
  • Autioituneen kylän asukkaita. 1977
  • Mirja. 1980
  • Yksi aurinko kaikilla. 1983
  • Elämä on ollut minulle antoisa, muistelmateos.
  • Sotaa, rauhaa, ystävyyttä, muistelmateos. 1985
  • Me karjalaiset. 2007

Näytelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Otatko miut Karjalan mua?, pohjana Me karjalaiset -romaani.
  • Myrskyn jälkeen
  • Syntymäpäivä

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Timonen, Antti Kirjailijat. Kirjasampo (Kirjastot.fi). Viitattu 9.9.2019.
  2. ↑ Kirjailija Antti Timonen (tilaajille) Ihmiset: kuolleita. 27.3.1990. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.9.2019.
  3. ↑ Antti Timonen ([vanhentunut linkki]) Punalippu 5/1990. Locallit.net. Viitattu 9.9.2019.
  4. ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 16. osa, palsta 633–634
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Timonen_(kirjailija)&oldid=21379959”