Antti Mero

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antti Mero
Henkilötiedot
Syntynyt25. maaliskuuta 1952 (ikä 72)
Kansalaisuus Suomi
Ammatti liikuntafysiologian professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Jyväskylän yliopisto [1]
Instituutti Jyväskylän yliopisto[1]
Aiheesta muualla
Antti Mero

Antti Antero Mero (s. 25. maaliskuuta 1952)[2] on suomalainen liikuntatieteilijä.[1] [3] Hän toimi kaksitoista vuotta Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian professorina[4], jäätyään eläkkeelle maaliskuussa 2020 hänestä tuli emeritusprofessori.[1]

Urheilumaailmassa hänestä käytetään nimeä Antti Mero senior[5] erotuksena Antti Mero juniorista, joka toimii isänsä lailla valmentajana Jyväskylän Kenttäurheilijoissa.[6]

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mero alkoi opiskella liikunnanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa syksyllä 1971.[7] Mero valmistui kandidaatiksi vuonna 1975 ja maisteriksi vuonna 1977.[1] Mero valmistui liikunnanopettajaksi, muttei ole koskaan toiminut siinä ammatissa, sillä hän oli kiinnostuneempi urheiluvalmennuksesta ja sitä tukevasta liikuntafysiologisesta ja biomekaanisesta tutkimuksesta. Meroa kiinnosti erityisesti se, mikä erottaa huippu-urheilijat ja kansallisen tason urheilijat fyysisessä suorituskyvyssä.[8] Hänestä tuli liikuntatieteiden lisensiaatti vuonna 1983 ja tohtori vuonna 1987.[1] Hänen väitöskirjansa nimi oli "Electromyographic activity, force and anaerobic energy production in sprint running : with special reference to different constant speeds ranging from submaximal to supramaximal". Siinä hän käsitteli muun muassa pikajuoksijoiden nopeiden ja hitaiden lihassolujen jakaumaa ja pinta-alaa.[8]

Meron tutkimukset keskittyivät liikuntafysiologiaan, biomekaniikkaan ja valmennus- ja testausoppiin.[7]

1990-luvulla Meron tutkimusten painopiste siirtyi biomekaniikasta liikuntafysiologiaan. Hän tutki ravintofysiologiaa ja urheilijoiden ravitsemuskäytäntöä.[8]

Vuonna 2008 Mero alkoi hoitaa liikuntafysiologian professuuria. Hän keskittyi johtamaan tutkimuksia, jotka liittyivät aminohappo- ja proteiiniaineenvaihdunnan kuormitukseen, happo-emäs-tasapainon kuormitukseen, harjoittelun vaikutusta immunologiaan ja erikoisravinnon vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn.[8]

Uransa aikana Mero julkaisi 123 kansainvälistä englanninkielistä referoitua tieteellistä julkaisua, osallistui 112 kansainväliseen tieteellisiin kongressiin ja julkaisi 10 kotimaista oppikirjaa.[7]

Ura urheilun parissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mero oli kansallisen tason aitajuoksija vuosina 1975–1985[8] lajinaan 400 metrin aidat.[9] Vuosina 1975–2012 hän toimi kansainvälisellä ja kansallisella tasolla pika- ja aitajuoksijoiden valmentajana[8]. Toimiessaan Jyväskylän Kenttäurheilijoiden valmentajana hän sai lempinimen “Pikajuoksutohtori”.[8]

Siviilityönsä ohella hän toimi yli kymmenen vuoden ajan Jyväskylän Kenttäurheilijoiden puheenjohtajana (2007–2018).[8] [9] Hän on toiminut myös Suomen Urheiluliiton valiokunnissa.[8]

Kirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Antti Mero ym.: Nopeus- ja nopeuskestävyysharjoittelu, 1987
  • Antti Mero ym.: Lasten ja nuorten harjoittelu, 1990
  • Antti Mero ym.: Nykyaikainen urheiluvalmennus, 1997
  • Antti Mero ym.: Huippu-urheiluvalmennus: teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa, 2016
  • Antti Mero ym.: Jyväskylän Kenttäurheilijoiden tie Suomen yleisurheilun ykkösseuraksi : Jyväskylän Kenttäurheilijat ry 80 vuotta, 2018

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mero sai Tasavallan presidentin myöntämän Suomen Leijonan Ritarikunnan 1. Luokan Ritarimerkin vuonna 2010[10]
  • Jyväskylän Kenttäurheilijat ovat nimenneet Meron seuran kunniapuheenjohtajaksi.[6]
  • Sprint Research Pioneer, 2018. 10 Sport Scientists Strength Coaches Need to Know (simplifaster.com).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Home page of Ph.D., Docent, Emeritus Antti A. Mero Jyväskylän yliopisto staff.jyu.fi. Viitattu 25.2.2022.
  2. ↑ Antti Mero Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). Viitattu 26.3.2022.
  3. ↑ Huippu-urheiluvalmennus: teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa. Lahti: VK-Kustannus Oy, 2016. ISBN 978-951-9147-73-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.2.2022).
  4. ↑ Yleisurheilu | Suomen nopein ihminen Viljami Kaasalainen testasi talven aikana, mihin mies pystyy: ”Tuntuu, että kynttilää ei ole poltettu pelkästään molemmista päistä vaan myös keskeltä” Helsingin Sanomat. 26.4.2021. Viitattu 25.2.2022.
  5. ↑ SUL:n hallitus vahvisti valiokuntien kokoonpanon ja vuoden 2023 SM-kilpailut Yleisurheilu.fi. 10.3.2021. Viitattu 27.2.2022.
  6. ↑ a b Jyväskylän Kenttäurheilijat prediscontentment57.rssing.com. Viitattu 27.2.2022.
  7. ↑ a b c Professori Antti Meron läksiäisluento: 50 vuotta liikuntabiologiaa 4.11. klo 14:00-16:00 Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 8.7.2022. Viitattu 25.2.2022.
  8. ↑ a b c d e f g h i Antti Mero oli kuulemma aluksi huono oppilas, mutta sitten hänestä kasvoi liikuntatieteiden asiantuntija maailman huipulle Keskisuomalainen. 23.3.2020. Viitattu 25.2.2022.
  9. ↑ a b Suomalaisprofessori tyrmää keihäspiirien Vetter-hämmästelyt - "Voi hyvin tempaista finaalissa vaikka 95 metriä" www.iltalehti.fi. Viitattu 25.2.2022.
  10. ↑ Kunniamerkit, Tasavallan presidentin myöntämät korkeimmat kunniamerkit Helsingin Sanomat. 1.12.2010. Viitattu 25.2.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Mero&oldid=22499485”