Antti Mattila (professori)
Antti Tapio Mattila (22. maaliskuuta 1926 Lahti – 12. marraskuuta 2013 Helsinki[1]) oli suomalainen lääkäri ja professori.[2]
Henkilöhistoria ja ammattiura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mattilan vanhemmat olivat tarkastaja Viktor Anselm Mattila ja Helga Lydia Pynnönen ja puoliso vuodesta 1951 sairaanhoitaja Anneli Pohjola. Mattila tuli ylioppilaaksi Lahden lyseosta 1944 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1953. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1956. Hän toimi yliopistossa assistenttina 1956–1965 ja hoiti yliopiston hygienian ja sosiaalilääketieteen dosentuuria 1962–1966.[2] Mattila oli Helsingin yliopiston epidemiologian professori 1966–1974.[3]
Mattila oli sosiaalilääketieteen ja epidemiologian uranuurtaja Suomessa, mutta hän oli myös monella muulla tapaa aktiivinen henkilö. Han oli muun muassa Therapia Fennica -julkaisun päätoimittaja, toimi Hämäläis-Osakunnan isäntänä, oli Kansaneläkelaitoksen Etelä-Suomen sosiaalilääketieteellisen toimiston päällikkö, osallistui useiden eri yhteisöjen toimintaan, harrasti antiikkia ja musiikkia, soitti itse orkesterissa klarinettia ja perusti Aurinkorannikolle suomalaisen lääkäriaseman.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Therapia Fennica. Suunnittelu ja toimitus Antti Mattila. Kirjoittaneet E. K. Ahvenainen ym. Lääketieteen kandidaattiseura, 1952.
- Terveydenhoidon kulmakiviä. Terveydenhoitolehti, 1954.
- Lääkärit vastaavat. Toimittaneet Atle M. Mali ja Antti Mattila. Terveydenhoitolehti, 1959.
- Voimavarat, ratkaisut ja tarinat. Kuntoutussäätiö, 1998
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Muistot: Antti Mattila 15.12.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 434. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ Helsingin yliopiston opettajat ja virkamiehet.