Antti Alha
Antti Rikhard Alha (7. helmikuuta 1917 Tampere – 13. huhtikuuta 1989 Helsinki)[1] oli suomalainen oikeuslääketieteilijä. Hän oli Helsingin yliopiston oikeuskemian apulaisprofessori 1952–1981.[2][3]
Alhan vanhemmat olivat päätoimittaja Edvard (Eetu) Adiel Alha (ent. Ahlman) ja opettaja Olga Reponen. Alhan puoliso oli vuodesta 1942 lääketieteen tohtori Anna-Liisa Sinivaara, he saivat neljä lasta. Alha tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1936 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1947. Lääketieteen tohtoriksi hän väitteli seuraavana vuonna ja sisätautien erikoislääkäri hänestä tuli 1954. Ennen apulaisprofessuuriaan Alha työskenteli paitsi yliopistossa muissa tehtävissä, myös Helsingin yleisessä sairaalassa ja Kivelän sairaalassa sekä valtion oikeuskemian laboratoriossa.[4] Vuonna 1952 Alha nimitettiin apulaisprofessoriksi ja samalla yliopiston oikeuskemian osaston johtajaksi. Hän tutki muun muassa alkoholin käytön vaikutusta ajokykyyn ja kannatti niin sanottua nollapromillelinjaa.[1]
Alha sai professorin arvonimen 1967.[1]
Alha oli jatkosodassa komppanianpäällikkönä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 30.4.1989, HS Aikakone. Viitattu 16.5.2018.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 306
- ↑ Helsingin yliopiston virkamiehet
- ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 16. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
