Antromeeri
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Termi "antropogeeninen biomi" on olemassa oleva käsite, ja sitä selostetaan artikkelissa asiallisesti, mutta onko lähdettä sanalle "antromeeri"? |
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Uudesta nimestä ei kuitenkaan ole päästy selvyyteen. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Pitäisi todennäköisesti olla antropomeeri; vrt. kreik. ἄνθρωπος (ánthrōpos, ihminen), jonka joku on kenties sekoittanut sanaan ἀνήρ / ἄνδρα (anḗr / ándra, mies) |
Antromeeri eli antropogeeninen biomi on Ellisin & Ramankuttyn 2008 esittämän maantieteellisen teorian mukaan biomi, jossa prosessit ovat ensisijaisesti ihmispopulaation funktioita. Ekosysteemit ja ihmistoiminta vuorovaikuttavat keskenään. Antromeeri on siis luonnon ja ihmistoiminnan yhdessä luoma alue ja kokonaisuus. Teoria esittää, että antomeerissa ihmistoiminta vaikuttaa enemmän kuin suurilmasto.[1]
Sen mukaan noin 75 % maapallon jäättömästä maa-alasta on antromeerejä ja loput luonnonbiomeja. Ellis & Ramankuttyselvennä löysivät 18 eri luokkaa, esimerkiksi tiheä kaupunkiasutus, asuinalueiden metsä ja luontaisesti kasteltu viljelymaa. 18 antromeeria jaetaan viiteen pääluokkaan, jotka ovat: tiheä asutus, kylät, viljelysmaat, laidunmaat ja metsätalousalueet, mukaan lukien asutetut metsät. Teoriassa karttaruudut jaetaan luonnonvaraisiin ja antropogeenisiin luokkiin. Väentiheys ja maankäyttö puolestaan määräävät antromeerin antropogeenisissa ruuduissa.[1]
Ellisin & Ramankuttyn teoriassalähde tarkemmin? vain kolmeen eri luokkaan jakautuvaa lähes koskematonta luontoa ei luokitella antromeereiksi. Suomessa sellaista on lähinnä Lapissa ja luonnonsuojelualueilla. Maailmalla monet vaikeasti tavoitettavat alueet ja luonnonoloiltaan ihmiselle epäsuotuisat alueet, kuten arktinen tundra, vuoristot, sademetsät tai aavikot ovat luonnontilaisiksi luokiteltuja. Kasvillisuuden nettoprimäärituotanto on usein vähäisempää luonnontilaisilla alueilla, lukuun ottamatta kirveenkoskemattomia metsiä Antromeereista nettoprimäärituotanto on vähäistä lähinnä vain ekstensiivisesti laidunnettuilla ruohikkoalueilla.[2] [1]
Suurimalla osalla maapallon alueista siis näkyy ihmisen kädenjälki voimakkaasti. Ihminen on luonut kokonaan uusia tai muokannut vahvasti ekosysteemejä esimerkiksi viljelemällä, laiduntamalla, kaskeamalla, säännöstelemällä järviä, ojittamalla soita, hakkaamalla metsiä ja rakentamalla kaupunkeja. Esimerkiksi suon ojituksessa se muuttuu talousmetsäksi ja koko ekosysteemi siis korvaantuu toisella. Talousmetsä ei ole enää luonnontilainen biomi, näin Ellis & Ramankuttyselvennä määrittelevät suurimman osan Suomea metsätalousalueiksi tai asuinalueiden metsäksi.
Ihmisen toiminta voi sekä lisätä että vähentää monimuotoisuutta. Esimerkiksi monet laidunnetut niityt ovat arvokkaita perinnebiotooppeja harvinaisine niittykasveineen. Kaupungitkin ovat antopogeenisia biomeja ja esimerkiksi puistoista voi löytyä yllättävän paljon harvinaisia lintuja ja niihin on istutettu usein monipuolista kasvillisuutta, kuten jaloja lehtipuita. Kaupunkien ekosysteemeitä tutkii kaupunkiekologia. [3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ellis, Erle C & Ramankutty, Navin: Putting people on the map: Antrophogenic biomes of the world 2008. The Ecological Society of America.[vanhentunut linkki]
- ↑ Vaclav Smil: Sadonkorjuun aikakausi, s. 278-279. Teos, 2016.
- ↑ Hakala, Harri & Välimäki, Jari: Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Gaudeamus, 2003.