Anton Eberl
Anton Franz Josef Eberl (13. kesäkuuta 1765[1] Wien[2] – 11. maaliskuuta 1807) oli itävaltalainen säveltäjä ja pianisti.[1] Hän ystävystyi Wolfgang Amadeus Mozartin kanssa, sai tältä rohkaisua urallaan ja mahdollisesti opiskeli tämän johdolla. Ainakin Eberlin säveltämiä pianokappaleita tiedetään julkaistun jo vuonna 1788 virheellisesti Mozartin nimissä. Hän sai suurta arvostusta soitinmusiikin teoksillaan, joita pidettiin jopa Ludwig van Beethovenin sävellysten veroisina[2]; Eberlin sinfonia Es-duurissa esitettiin Beethovenin 3. sinfonian (Eroica) kantaesityksen yhteydessä, ja sitä itse asiassa pidettiin aikanaan näistä teoksista vahvempana.[1]
Eberlin tuotannossa voi kuulla jo romantiikan enteitä. Esimerkiksi hänen pianosonaatissaan (g-molli) on piirteitä, joiden kaltaiset tulivat myöhemmin tutuiksi César Franckin, Frédéric Chopinin ja Franz Lisztin musiikin kautta. Eberliltä ei ole säilynyt näyttämömusiikkia, mutta hänen varhaisin näyttämöteoksensa sai osakseen positiivista palautetta Christoph Willibald Gluckilta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
