Antinomistinen riita

Antinomistinen riita oli vuoden 1527 jälkeen luterilaisten teologien välillä vallinnut kiista siitä, tarvittaisiinko kristillisessä seurakunnassa lain saarnaa. Sen aiheuttaja oli Johann Agricola, jonka mukaan laki oli sekä uudestisyntymisen jatkuvassa parannuksen tekemisessä että uudestisyntymisessä epäolennainen, että evankeliumi yksinään riittäisi myös katumusta vaikuttamaan. Sen sijaan mm. Luther oli sitä mieltä, että lakia tarvitsivat sekä uskoon tulevat että uskomattomat. Riita sovittiin eri lähteiden mukaan joko vuonna 1540 tai vuonna 1580. Tuolloin sovittiin "lain kolmenlainen käyttö" ja sen merkitys kristitylle.