Antimonitrijodidi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Antimonitrijodidi | |
|---|---|
-iodid_aus_Toluol.jpg) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SbI3 |
| Moolimassa | 502,46 |
| Ulkomuoto | Punainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 170,5 °C[1] |
| Kiehumispiste | 401 °C [1] |
| Tiheys | 4,92 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Antimonitrijodidi (SbI3) on antimonin ja jodin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Sitä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa antimonitrijodidi on punaista kiinteää ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on romboedrinen. Antimonitrijodidi hydrolysoituu veden vaikutuksesta antimonioksijodidiksi, mutta liukenee muun muassa etanoliin, asetoniin ja bentseeniin. Yhdiste muodostaa komplekseja useiden Lewis-emästen kanssa.[1][3][4][5][6]
Antimonitrijodidia voidaan valmistaa kuumentamalla antimonia ja jodia. Toinen tapa on antimonitrikloridin ja vismuttitrijodidin reaktio.[1][3][4][5]
- 2 Sb + 3 I2 → 2 SbI3
- SbCl3 + BiI3 → SbI3 + BiCl3
Antimonitrijodidia voidaan käyttää katalyyttinä eetterien ja piperidiinien valmistuksessa.[7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch, Hans J. Breunig & Hans Uwe Wolf: Antimony and Antimony Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–48. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.9.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhal: Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 259. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 763. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.9.2021). (englanniksi)
- ↑ Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 105. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119267843 (englanniksi)
- ↑ Ji-Yoen Baek, Suk-Joong Lee, Byung-Hee Han: Direct Synthesis of Symmetric Ethers from Carbonyl Compounds Using SbI3/PhSiH3. Journal of the Korean Chemical Society, 2004, 48. vsk, nro 2, s. 220-224. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Farhad Omarzehi Chahkamali, Mohammad Reza Faghihi & Malek Taher Maghsoodlou: Introduction of antimony triiodide (SbI3) as a new and efficient catalyst for synthesis of polyfunctionalized piperidines. Research on Chemical Intermediates, 2016, 42. vsk, s. 8109–8117. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.9.2021. (englanniksi)