Olympian kisat

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Antiikin olympialaiset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olympian kisat
ὁ Ὀλυμπικός ἀγών
Hopliittijuoksu (hoplitodromos), eräs kisojen lajeista. Kuvitusta amforassa, noin 323–322 eaa.
Hopliittijuoksu (hoplitodromos), eräs kisojen lajeista. Kuvitusta amforassa, noin 323–322 eaa.
Tyyppi urheilukisat Zeuksen kunniaksi
Päivämäärä olympiadin 1. vuosi
täydenkuun aikaan nykyisen heinä-elokuun aikoihin[1]
Järjestämistiheys joka neljäs vuosi
Tapahtumapaikka Olympian stadion
Olympian hippodromi
Paikkakunta Olympia, Elis
Kreikka
Ensimmäisen kerran 776 eaa.
Viimeisen kerran noin 393 / 401 / 435 jaa.
Järjestäjä hellanodikai

Olympian kisat (m.kreik. ὁ Ὀλυμπικός ἀγών, ho Olympikos agōn tai ἡ Ὀλυμπιάς, hē Olympias)[2] eli ”antiikin olympialaiset” olivat antiikin kreikkalaiset Zeus-jumalan kunniaksi järjestetyt urheilukilpailut. Ne järjestettiin Olympian pyhäkköalueella Eliin maakunnassa Peloponnesoksen luoteisosassa, ja ne olivat merkittävimmät panhelleenisistä kisoista. Ensimmäiset tunnetut kisat järjestettiin vuonna 776 eaa. ja kisat jatkuivat ainakin vuoteen 393 jaa. saakka.[3][4][5] Kisoja järjestettiin näin yli tuhannen vuoden ajan, yhteensä lähemmäs 300 kertaa.

Kisat pidettiin joka neljäs vuosi nykyisen heinä-elokuun aikaan ja ne kestivät laajimmillaan viisi päivää. Kisojen urheilulajeihin kuuluivat muun muassa stadionjuoksu sekä muut juoksulajit, vaunukilpa-ajot ja muut hevosurheilulajit, pituushyppy, keihään- ja kiekonheitto, paini, nyrkkeily sekä pankration. Kisojen keskeisimmät tapahtumapaikat olivat Olympian stadion ja Hippodromi. Kisoihin osallistui suuri joukko ihmisiä koko kreikkalaisesta maailmasta.[3][5]

Olympian kisat olivat tärkeä osa antiikin Kreikan kulttuuria. Koska ne olivat kaikille Kreikan kaupunkivaltioille yhteiset, kreikkalaisten ajanlasku perustui olympiadeihin, noin neljän vuoden jaksoihin, jotka alkoivat yksistä Olympian kisoista ja päättyivät seuraaviin kisoihin. Persian hyökättyä Kreikkaan monilla Kreikan kaupunkivaltioilla oli jopa ongelmia koota armeija kokoon torjumaan hyökkäystä, sillä niin monet halusivat mieluummin mennä olympialaisiin.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Olympian historia

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelops ja Hippodameia hevoskilpa-ajoissa.

Olympian kisojen alkuperä on hämärän peitossa. Antiikin kreikkalaisen käsityksen mukaan kisoja oli järjestetty muinaisuudesta saakka.[7] Kisojen alkusyynä on usein pidetty myyttiä heeros eli tarusankari Pelopsista sekä Olympian lähellä sijainneen Pisan kuninkaasta Oinomaoksesta ja tämän tyttärestä Hippodameiasta.[3] Tantaloksen sukua ollut Pelops saapui Peloponnesokselle Lyydiasta. Oinomaos oli luvannut tyttärensä puolisoksi sille, joka voittaisi hänet hevoskilpa-ajoissa. Aiemmat kosijat hän oli näissä ajoissa surmannut, koska hänelle oli ennustettu, että hänen vävynsä tulisi surmaamaan hänet itsensä. Pelops oli ensimmäinen, joka — Hippodameian avustuksella — onnistui voittamaan Oinomaoksen, joka sai kisoissa surmansa.[8] Myöhemmin Pelopsin kuoltua Herakles järjesti hänen kunniakseen hautajaiskisat Olympiassa.[3] Olympian kisojen alkuperä olisi näissä hautajaiskisoissa ja kenties osittain myös Pelopsin ja Oinomaoksen kilpa-ajossa.

Yleisesti Olympian kisat voidaan lukuisten muiden kreikkalaisten kisojen ohella nähdä ilmentymänä kreikkalaisille tyypillisestä kilpailu- ja kisahengestä, jolla oli myös pitkä historiallinen tausta alueen varhaisemmissa pronssikautisissa kulttuureissa.[9] On mahdollista, että Olympiassa tai lähiseudulla on järjestetty jonkinlaisia kisoja jo mykeneläisellä kaudella 1000-luvulla eaa. Kisaperinne on mahdollisesti katkennut niin kutsuttujen Kreikan pimeiden vuosisatojen aikana.[10]

Arkaainen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaaisella kaudella kisat perustettiin tai järjesteltiin uudelleen. Erään antiikin ajalta säilyneen myytin mukaan kisojen uudelleenjärjestelyn suorittivat Eliin kuningas Ifitos sekä Kleisthenes Pisalainen ja Lykurgos Spartalainen. Kerrotaan, että Delfoin oraakkeli olisi tuolloin neuvonut elisläisiä palauttamaan aikaisemmat kisat kulkutaudin lopettamiseksi, sekä julistamaan kisojen ajaksi yleisen aselevon. Tämä tapahtuma ajoitetaan joskus vuoteen 884 eaa., joskus taas vuoteen 776 eaa. Viimeksi mainittuna vuonna järjestettiin ainakin ensimmäiset historialliset tunnetut kisat, joista on säilynyt kirjallisia dokumentteja ja joiden voittaja on tiedossa.[10] Samalla kisoista tuli yhdet panhelleenisistä kisoista eli kaikille kreikkalaisille yhteisistä kisoista, ja niitä alettiin järjestää säännöllisesti olympiadeittain joka neljäs vuosi.[7]

Hieron Syrakusalainen ja voittajat. James Barry, 1700-luku.

Perinteisesti vuoden 776 eaa. kisat mainitaan ensimmäisinä Olympian kisoina, ja koko länsimaisen historiallisen ajan katsotaan alkaneen tästä.[3][5][11] Kisojen järjestämisvuosi tiedetään laskemalla taaksepäin tunnetuista olympiadeista. Esimerkiksi Diodoroksen mukaan 117. olympiadin kolmantena vuotena oli auringonpimennys, mikä viittaa selvästi vuoden 310 eaa. pimennykseen. Näin ensimmäisen olympiadin kisat ajoittuvat kesälle 776 eaa.[7] Kisoihin kuului oleellisena osana heti alusta lähtien niiden ajaksi julistettu aselepo. Aluksi kisoissa oli vain yksi urheilulaji, stadionjuoksu eli yhden stadionin (192,27 metriä) mittaisen matkan juokseminen.[3] Ensimmäinen tunnettu olympiavoittaja oli Koroibos, joka voitti juoksun ensimmäisissä kisoissa.[12]

Myöhemmin urheilulajien määrää lisättiin vaiheittain. 14. olympiadin kisoissa vuonna 724 eaa. kisaohjelmaan lisättiin diaulos eli kahden stadionin juoksu, 15. olympiadin kisoissa vuonna 720 eaa. dolikhos eli 24 stadionin (noin 4,6 kilometriä) juoksu, ja 18. olympiadin kisoissa vuonna 708 eaa. kreikkalainen paini eli pale sekä viisiottelu. 600-luvulla eaa. lisättiin nyrkkeily ja pankration, erilaisia hevosurheilukilpailuja, kuten vaunukilpa-ajot neli- ja parivaljakolla, sekä poikien kisat.[3][7]

Kaikki panhelleeniset kisat olivat osa kreikkalaista uskontoa ja ne kaikki kunnioittivat jotain jumalaa. Olympiassa kunnioitettiin Zeusta, jonka kultti oli tullut jo aiemmin käytössä olleelle Olympian pyhäkköalueelle doorilaisvalloitusten myötä noin 900 eaa.[5][13] Aluksi Olympian kisojen ohella panhelleenisinä kisoina järjestettiin Python kisoja Delfoissa Apollonin kunniaksi.

Olympian kisat toimeenpani Eliin kaupunkivaltio. Välillä alue oli Pisan hallinnassa, ja tuolloin pisalaiset järjestivät ne.[5] Ajan kuluessa kisoista tuli suurimmat ja tunnetuimmat panheellenisistä kisoista, ja niiden voidaan nähdä ohittaneen Python kisat merkittävyydessä 600-luvulla eaa.[7] Kisat myös muuttuivat vähitellen yhä maallisemmiksi urheilukilpailuiksi. 500-luvulla eaa. ryhdyttiin järjestämään lisää panhelleenisiä kisoja, joihin kuului myös runo- ja musiikkikilpailuja. Korintin lähellä Isthmiassa pidettiin kisat Poseidonin kunniaksi (Isthmian kisat, noin vuodesta 582 eaa.) ja Nemeassa Zeuksen kunniaksi (Nemean kisat, noin 573 eaa.).

Klassinen ja hellenistinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympian ja Olympian kisojen huippukautta oli klassinen kausi ja erityisesti 400-luku eaa. Kisojen kasvaessa laajeni myös Olympian pyhäkköalue, ja sinne rakennettiin yhä uusia rakennuksia sekä pystytettiin suuri joukko kisavoittajille omistettuja patsaita. Samalla stadionia siirrettiin vaiheittain yhä idemmäksi, niin että se sijaitsi lopulta varsinaisen pyhäkköalueen ulkopuolella. Stadionia myös laajennettiin aina 300-luvulle eaa. saakka niin, että sinne mahtui lopulta arviolta 40 000–45 000 katsojaa.[4][5]

Olympiavoittajia esittävä lattiamosaiikki. Olympian arkeologinen museo.

Hippias ja muut antiikin ajan urheilutilastoijat alkoivat 400-luvulla eaa. kerätä olympiavoittajien nimiä ylös, minkä ansiosta ne ovat säilyneet näihin päiviin saakka. Myös muun muassa Aristoteles kokosi voittajien luettelon Olympian kisojen voitot, joka käsitti voittajat vuosilta 776–328 eaa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu naispuolinen kisavoittaja oli spartalainen Kyniska, jonka nimiin kirjattiin nelivaljakon voitto 97. ja 98. olympiadin kisoissa (396 ja 392 eaa.). Tämä johtuu siitä, että valjakkoajoissa voittajaksi luettiin valjakon omistaja, joka saattoi olla myös nainen; ei ohjastaja, jonka tuli olla mies.

Klassisella kaudella kisojen aselepoa alettiin rikkoa aiempaa enemmän. Peloponnesolaissodan aikana 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla aselepo piti Eliksen alueella, mutta muutoin sotatoimet eivät täysin lakanneet kisojen ajaksi.[9] Lisäksi politiikka tunkeutui kisoihin muulla tavoin. Esimerkiksi vuoden 428 eaa. kisoista tuli spartalaisten johdolla Ateenaa vastustanut mielenosoitus.[14] Vuonna 420 eaa. Spartaa kiellettiin osallistumasta kisoihin, koska se oli hyökännyt Lepreoniin. Myöhemmin vuonna 362 eaa. elisläiset itse sotivat pyhäkköalueella pisalaisia vastaan.[15]

Vaikuttaa siltä, että samaan aikaan kisoissa jouduttiin myös antamaan enemmän rangaistuksia vilpistä kuin aiemmin, minkä osoittavat ensimmäiset 300-luvulla eaa. pystytetyt Zanes-patsaat, joita käytettiin häpeärangaistuksena vilppiä tehneille. Ensimmäinen tällainen patsas pystytettiin vuonna 388 eaa. Vilpin lisääntyminen on mahdollisesti eräs osoitus siitä, että kisat olivat menettäneet uskonnollisen luonteensa ja niistä oli tullut tavallinen maallinen urheilukisa.[16] Joskus vilppitapaukset paisuivat suuremmiksikin kiistoiksi. Näin kävi esimerkiksi ateenalaisen Kallippoksen lahjottua vastustajansa 112. olympiadin kisojen (332 eaa.) viisiottelussa. Ateenalaiset kiistivät tapauksen ja palkkasivat Hypereideen puolustusasianajajaksi, minkä jälkeen heitä kiellettiin osallistumasta kisoihin jatkossa. Vasta Delfoin oraakkelin puuttuminen asiaan sai ateenalaiset taipumaan.[17]

Makedonian vallan kasvaessa kiisteltiin siitä, sallitaanko makedonialaisten osallistua kisoihin. Kysymys koski lähinnä sitä, ovat makedonialaiset aitoja kreikkalaisia vai enemmän barbaareja. Aluksi sallittiin kuningassuvun jäsenten osallistuminen, sillä nämä pystyivät todistamaan olevansa argoslaista sukua. Ensimmäisenä makedonialaisena kilpaili Aleksanteri I.[18] Filippos II voitti nelivaljakkoajot vuosina 356, 352 ja 348 eaa. Viimeistään vuodesta 328 eaa. alkaen sallittiin kaikkien makedonialaisten osallistuminen.[19]

Historioitsija Timaios Tauromenionlainen yhdisti noin 300 eaa. tunnetut historialliset tapahtumat olympiadeihin teoksellaan Olympian kisojen voittajat, mistä lähtien ne toimivat historiankirjoituksessa tapahtumien ajoittamisen pohjana. 200-luvulla eaa. Eratosthenes jakoi olympiadit tarkemmin neljäksi vuoden mittaiseksi jaksoksi.[14]

Roomalainen aika ja kisojen loppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaisella ajalla kisojen merkitys väheni, koska niillä ei ollut samanlaista symboliarvoa juuri kreikkalaisten yhdistäjänä. Kisat eivät myöskään aina jatkuneet säännöllisesti, eikä aselepo pitänyt edes siinä määrin kuin ennen.

Pronssikiekko, halkaisija 34 cm. Kirjoituksessa Publius (Poplios) Asklepiades Korintista kiittää Zeusta viisiottelun voitosta 255. olympiadin kisoissa (241 jaa.). Kopio Münchenin Glyptothekistä, alkuperäinen Olympian arkeologisessa museossa.

Vuonna 85 eaa. Sulla ryösti Olympian ja vei tämän jälkeen kaikki 175. olympiadin kisojen eli vuoden 80 eaa. kisojen osallistujat Roomaan, missä näiden tuli esittää olympialaiset eräänlaisena uusintana roomalaisille. Sulla suunnitteli myös kisojen pysyvää siirtämistä Roomaan, mutta suunnitelma peruuntui hänen kuoltuaan vuonna 78 eaa.[4][20]

Kisojen maine ja arvostus palautui jossain määrin Augustuksen aikana vuodesta 31 eaa. Roomalaisella ajalla jouduttiin kuitenkin sallimaan myös roomalaisten osallistuminen kisoihin kreikkalaisten lisäksi.[4][5]

Kisojen kenties häpeällisin hetki koettiin 211. olympiadin kisoissa. Tuolloin keisari Nero halusi osallistua kisoihin, jotka olisi normaalisti järjestetty vuonna 65 jaa. Nerolle kuitenkin sopi tulla paikalle vasta vuonna 67, joten kisojen järjestämistä jouduttiin lykkäämään kahdella vuodella. Nero myös lahjoi itsensä vaunukilpa-ajojen voittajaksi, vaikkei edes päässyt maaliin. Lisäksi vain häntä varten järjestettiin aiemmin ohjelmaan kuulumattomia musiikki- ja runouskilpailuja. Neron kuoleman jälkeen vuonna 68 kisat julistettiin mitättömiksi. Neron nimi poistettiin voittajien luettelosta ja tuomarit määrättiin palauttamaan saamansa 250 000 drakhman lahjusrahat.[21][14]

100-luvulla Olympian kisojen voittajaluettelon kokosi muun muassa Flegon Tralleislainen, jonka teos Olympian voittajat käsitti vuodet 776 eaa.–137 jaa. Vuoden 165 kisoissa herätti huomiota Peregrinos Proteuksen tekemä polttoitsemurha.[22]

Selvemmin kisat alkoivat taantua 200-luvulla. Tuolloin Olympian pyhäkköalue kärsi myös muun muassa maanjäristyksistä sekä herulien hyökkäyksen tuomasta uhasta. Kisat järjestettiin säännöllisesti joka neljäs vuosi vuoteen 261 saakka, mutta tämän jälkeen järjestämisessä saattoi olla ajoittaisia katkoja.[14] Kisoja järjestettiin kuitenkin ainakin 300-luvun lopulle saakka. Lopulta niiden nähtiin usein olevan ristiriidassa valtionuskonnoksi nousseen kristinuskon arvojen kanssa. Vuonna 393 keisari Theodosius I kielsi kaiken pakanallisen kreikkalaisen uskonnon julkisen harjoittamisen, ja samalla kiellettiin myös Olympian kisat. Usein kisojen on katsottu päättyneen tähän, ja siksi viimeisiksi kisoiksi mainitaan usein 293. olympiadin kisat eli vuoden 393 kisat.[11][14]

Voittajien nimiluetteloiden perusteella kisat vaikuttaisivat kuitenkin jatkuneen ainakin 295. olympiadin kisoihin eli vuoteen 401 saakka.[3] Toisten tietojen mukaan kisojen lopullinen lopettaminen olisi tapahtunut vasta Theodosius II:n kaudella vuonna 435.[7] Arkeologisten löydösten perusteella stadion olisi ollut jossakin käytössä vielä 500-luvun alussa. Lisäksi kisat tavallaan jatkuivat toisessa muodossa lukuisina ”olympialaisina” eri puolilla kreikkalaista maailmaa, muun muassa Dafnessa Antiokian lähellä aina vuoteen 521.[14]

Kisat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympian kisat olivat alun perin uskonnollinen juhla, jolla kunnioitettiin ylijumala Zeusta. Ihmisten teot kisakentällä vertautuivat jumalten ja heerosten tekoihin mytologiassa, ja jumalten apu nähtiin oleellisena menestykselle. Ajan myötä kisat maallistuivat, mikä näkyy myös kilpailupaikkojen siirtymisessä Olympian pyhäkköalueen ulkopuolelle. Kisojen ajatus perustui yhä enemmän yhteiseen helleeniseen kauneusihanteeseen: henkisesti ja ruumiillisesti terveeseen vapaaseen mieheen.

Olympian kisat järjestettiin kesäaikaan joka neljäs vuosi. Tätä neljän vuoden jaksoa kutsuttiin olympiadiksi, ja se alkoi aina kisoista ja kesti seuraaviin kisoihin. Koska Kreikassa ei alkujaan ollut kaikille kaupunkivaltioille yhteistä ajanlaskua, olympiadeista tuli vähitellen kreikkalaisen ajanlaskun perusta, sillä ne olivat kaikille kreikkalaisille yhteisiä.[3][14] Esimerkiksi aika kesästä 776 eaa., jolloin ensimmäiset kisat oli pidetty, kesään 775 eaa. oli tämän laskutavan mukaan ensimmäisen olympiadin ensimmäinen vuosi.

Tarkemmin kisojen päivämäärä määrittyi kuun kierron mukaan. Usein on ajateltu, että kisat olisi järjestetty ensimmäisen kesäpäivänseisausta seuranneen täydenkuun aikaan eli suunnilleen nykyisen heinäkuun puolessa välissä,[3] tai toisen täydenkuun aikaan eli suunnilleen elokuussa.[1] Erään tulkinnan mukaan oikea ajoitus olisi kuitenkin ollut kahdeksas täysikuu talvipäivänseisauksesta, jolloin kisat saattoivat osua joko heinä- tai elokuulle.[1]

Järjestäjät ja osallistujat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen järjestämisestä olivat vastuussa hellanodikai, erityiset tehtävää hoitaneet elisläiset virkamiehet. He tarkastivat ja hyväksyivät urheilijat, valvoivat näiden harjoituksia, toimivat tuomareina kilpailuissa, jakoivat palkinnot sekä pitivät voittajien luetteloa.[23]

Laajimmassa vaiheessa urheilijoita arvellaan osallistuneen yksiin kisoihin noin 300.[24] Alun perin ainoastaan 18 vuotta täyttäneillä vapailla kreikkalaisilla miehillä oli oikeus osallistua kilpailuihin. Myöhemmin kreikkalaisuuden vaatimuksesta tingittiin. Kun kisoihin liitettiin poikien kilpailut, näihin saivat osallistua vain alle 18-vuotiaat pojat.[7]

Amfora n. vuodelta 550 eaa., jossa on kuvattu erästä Olympian kisojen lajia, sotavarusteet yllä käytyä juoksua eli hopliittijuoksua (hoplitodromos).

Ammattilaisurheilijoita ei kisoissa erotettu harrastelijoista. Koska urheilemalla saattoi ansaita hyvin ja eri kisoja oli lukuisia, monet olivat ainakin kisojen myöhemmissä vaiheissa varmasti ammattilaisia.[7][14] Varsinkin kisojen alkuvaiheissa osallistujat olivat yleensä aristokraattista syntyperää. Varsinkin valjakkoajojen, jota pidettiin suurinta kunniaa tuovana lajina ja jonka harjoittaminen oli kalleinta, ohjastajat olivat usein hallitsijoita ja muita varakkaita henkilöitä, kuten arkaaisella ajalla tyranneja.[25] Kilpailijat edustivat paitsi itseään myös kotikaupunkiaan. Parhaat urheilijat saattoivat myydä itsensä eniten tarjoavalle kaupungille, ja osallistua näin kisoihin eri kaupunkien nimissä.[7] Ammattimaisten valmentajien käyttö tuli tavaksi 400-luvulla eaa., ja urheilijoilla tiedetään olleen eräänlainen ammattiliitto noin 50 eaa.[14]

Alussa urheilijat olivat pukeutuneet pelkkään lannevaatteeseen. Myöhemmin kilpailijat urheilivat alastomina. Tämä tuli tavaksi 400-luvulla eaa. mahdollisesti spartalaisesta vaikutuksesta.[3][26] Naimisissa olleilta naisilta oli pääsy kisoihin kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla.[3] Tämä johtui mahdollisesti miesten asusta.[14] Ainoan poikkeuksen muodosti Demeter Khamynen papitar, jolla oli stadionin katsomossa alttarimainen kunniapaikka.[3] Toisaalta erään urheilijasukuun kuuluneen Kallipateira-nimisen äidin kerrotaan livahtaneen kisoihin mieheksi pukeutuneena, koska hän halusi nähdä poikansa kilpailevan, eikä häntä rangaistu hänen jäätyään kiinni.[9] Naisten lisäksi myös orjilta oli pääsy kisoihin kielletty.[7] Naimattomia tyttöjä sen sijaan ei ollut kielletty katsomasta kisoja, mutta tiedossa ei ole, kuinka yleistä osallistuminen oli.[27]

Kisat olivat merkittävä tapahtuma, joka kokosi urheiluväen lisäksi paikalle kymmeniä tuhansia muita ihmisiä helleenisestä maailmasta. Katsojia arvioidaan olleen laajimmassa vaiheessa ainakin 40 000, sillä stadion on suunnilleen tämän kokoinen. Paikalle saapui muun muassa poliitikkoja ja filosofeja; reettoreita, jotka esittivät puheita kreikkalaisen yhteishengen puolesta; kirjailijoita, jotka tekivät teoksiaan tunnetuksi lukemalla niitä ääneen;[9] sekä runoilijoita ja muita taiteilijoita. Luonnollisesti paikalla oli myös suuri määrä kaikenlaisia kauppiaita, viihdyttäjiä, oraakkeleita ja varkaita.[4][14] Suurimmalle osalle tulijoista matka oli vaivalloinen, sillä Olympia sijaitsi suhteellisen syrjässä. Kisoihin saavuttiin usein laivalla Kyllenen sataman kautta.[28]

Kisa- ja harjoittelupaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olympian stadion, kisojen päätapahtumapaikka.
Olympian palaistra, yksi urheilijoiden harjoittelupaikoista.

Itse kisatapahtumien näyttämönä toimivat Olympian stadion eli urheilukenttä sekä Olympian hippodromi eli kilpa-ajorata, jotka sijaitsivat aivan Olympian varsinaisen pyhäkköalueen läheisyydessä. Klassisella kaudella stadion sijaitsi heti pyhäkköalueen itäpuolella. Stadionille vievää pylväskäytävää reunusti rivistö Zeuksen patsaita, joiden jalustoihin oli hakattu aiempia kisoja koskeneita tekstejä. Stadionilla järjestettiin kaikki muut lajit paitsi hevosurheilu. Sen juoksuradan pituus oli 192,27 metriä ja sen katsomoon mahtui noin 40 000 katsojaa. Stadion on kaivettu esiin alueen arkeologisissa kaivauksissa ja se on nykyisin Olympian alueen suosituimpia nähtävyyksiä. Hevosurheilulle omistettu hippodromi sijaitsi stadionin eteläpuolella, mutta se on tuhoutunut kokonaisuudessaan läheisen joen virtaaman seurauksena, eikä sen alueella ole juurikaan suoritettu kaivauksia.[5][29][30][31]

Urheilijoiden harjoittelupaikkoina toimivat samoin pyhäkköalueen yhteydessä sijainneet Gymnasion ja Palaistra. Gymnasionia käytettiin tilaa vaativien lajien, kuten keihään- ja kiekonheiton sekä juoksulajien harjoittelupaikkana, ja siihen kuului muun muassa stadionin pituinen stoa eli pylväshalli, jonka sisällä olevilla juoksuradoilla voitiin harjoitella stadionjuoksua. Palaistra puolestaan toimi painin, nyrkkeilyn ja hyppylajien harjoittelupaikkana.[5][32][33]

Urheilulajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympian kisoihin kuului pelkästään yksilölajeja, ei joukkuelajeja. Eri lajeja tiedetään olleen yhteensä 23, mutta kaikki näistä eivät olleet ohjelmassa samanaikaisesti. Lajien luonteesta johtuen kisat ovat olleet nykyisiä väkivaltaisemmat.[24] Kisojen urheilulajit kisaohjelmaan lisäämisen mukaan lueteltuna olivat:[7][34][35]

Urheilulaji Kuvaus Olympiadi Vuosi
Stadionjuoksu (dromos) Stadion päästä päähän, 600 jalkaa eli 192,27 m. 1. olympiadi 776 eaa.
Kahden stadionin juoksu (diaulos) Stadion päästä päähän ja takaisin, 1 200 jalkaa eli noin 380 m. 14. olympiadi 724 eaa.
Pitkänmatkan juoksu (dolikhos) 20 tai 24 stadionin juoksu eli noin 3,8–4,6 km. 15. olympiadi 720 eaa.
Viisiottelu (pentathlon) Kiekon- ja keihäänheitto, pituushyppy, stadionjuoksu ja paini.[36] 18. olympiadi 708 eaa.
Paini (palē) Pystypaini, jossa vastustaja yritettiin kaataa maahan. Muistuttaa nykyistä kreikkalais-roomalaista painia.
Nyrkkeily (pygmē) 23. olympiadi 688 eaa.
Nelivaljakkoajo (dromos hippōn) 25. olympiadi 680 eaa.
Pankration Vapaaottelu, joka oli yhdistelmä nyrkkeilyä ja painia, ja jossa oli vain kaksi sääntöä: pureminen ja silmien kaivaminen päästä oli kielletty. Voittaja selvisi kun toinen kilpailijoista luovutti. 33. olympiadi 648 eaa.
Laukkaratsastus (kelēs) Hippodromi ympäri yhden kerran eli noin 6 stadioninmittaa.[37]
Poikien stadionjuoksu 37. olympiadi 632 eaa.
Poikien paini
Poikien viisiottelu Vain yksissä kisoissa. 38. olympiadi 628 eaa.
Poikien nyrkkeily 41. olympiadi 616 eaa.
Hopliittijuoksu (dromos tōn hoplitōn eli hoplitodromos) Juoksu hopliitin sotavarusteissa. 65. olympiadi 520 eaa.
Muulien vaunuajo (apēnē) Ajot kahden muulin vetämillä nelipyöräisillä vaunuilla. Vain vuoteen 444. eaa. saakka.[37] 70. olympiadi 500 eaa.
Ravi (kalpē) tammoilla (thēleia hippos) Ohjastaja hyppäsi viimeisellä kierroksella juoksemaan hevosen viereen. Vain vuoteen 444. eaa. saakka.[37] 71. olympiadi 496 eaa.
Parivaljakkoajo (synōris) Hippodromi ympäri kuusi kertaa eli noin 9,5 km.[37] 93. olympiadi 408 eaa.
Airuiden (kērykes) kilpailu 96. olympiadi 396 eaa.
Torvensoittajien (salpinktai) kilpailu
Varsojen (pōlos) nelivaljakkoajo 99. olympiadi 384 eaa.
Varsojen parivaljakkoajo 131. olympiadi 256 eaa.
Laukkaratsastus varsoilla
Poikien pankration 145. olympiadi 200 eaa.

Kisojen kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kisoja sanansaattajat kiertelivät Kreikkaa kutsumassa kilpailijoiksi vapaita ja hyvää syntyperää olevia kreikkalaisia miehiä.[38] Kisojen ajaksi julistettiin aselepo (ekekheiria), jonka mukaan Olympia oli pyhä paikka, eikä sinne eikä koko Elikseen saanut hyökätä.[5] Aselepo mahdollisti sen, että myös vihamielisissä väleissä olevien valtioiden kilpailijat saattoivat otella keskenään.[3] Aselepo myös suojasi kisoihin matkaavia ja sieltä palaavia.[4] Myöskään kisapaikalle ei saanut saapua aseistettuna.

Kisoihin osallistuvien piti ilmoittaa osallistumisestaan etukäteen.[7] Urheilijoiden tuli harjoitella kotipaikkakunnillaan ennen kisoja vähintään kymmenen kuukautta. Tämän jälkeen he saapuivat Elikseen, jossa heidän tuli harjoitella vielä 30 päivää tuomarien (hellanodikai) valvonnan alla. Huonoimmat karsittiin pois, sillä vain parhaat saivat tulla kisailemaan Zeuksen eteen.[14] Tämän jälkeen urheilijat marssivat joukkona Olympiaan ennen kisojen alkua.[24]

Aina ennen miesten kisoja Olympiassa järjestettiin naisille tarkoitetut Heraian kisat. Varsinaiset miesten kisat kestivät alun perin vain yhden päivän, mutta kun niihin lisättiin uusia lajeja, ne pitenivät lopulta viisi­päiväisiksi. Kisaohjelmaa ei tunneta päivän tarkkudella täydella varmuudella ja eri lähteissä esiintyy siitä erilaisia tietoja,[3][7][39] osittain varmasti siksi, että ohjelma oli eri aikoina erilainen.[34] Kisojen laajimmassa vaiheessa ja noin vuonna 450 eaa. ohjelma muodostui joka tapauksessa suurin piirtein seuraavalla tavalla:

Päivä 1

Ensimmäisenä päivänä urheilijat ja tuomarit vannoivat valan (horkos) Olympian Buleuterionissa. Urheilijat vannoivat kilpailevansa rehellisesti, ja tuomarit vannoivat tuomitsevansa oikeudenmukaisesti ja olevansa ottamatta lahjuksia. Lisäksi suoritettiin tarkastus (dokimasia), jossa kilpailemaan aikovat alle 18-vuotiaat pojat erotettiin miehistä ja varsat hevosista silmämääräisesti. Ohjelmaan on todennäköisesti kuulunut myös uhreja ja rukouksia. Urheilulajeista ensimmäisenä päivänä suoritettiin airuiden ja torvensoittajien kilpailu.[3][7][39][40][14]

Päivä 2

Toisena päivänä järjestettiin lähteestä riippuen joko hevosurheilulajit sekä viisiottelu;[7][39][40] tai poikien kisat.[3]

Päivä 3

Kolmantena päivänä järjestettiin joko poikien kisat;[7][39][40] tai hevosurheilulajit.[3] Lisäksi kolmannen päivän iltana suoritettiin uhri Pelopsin ja Akhilleuksen kunniaksi.[3][7] Kolmas päivä saattoi sisältää myös Zeukselle omistetun suuren hekatombiuhrin eli sadan härän teurasuhrin, jota olisi luonnollisesti seurannut pidot.[7][39][40]

Päivä 4

Neljäs päivä oli se päivä, jolle täysikuu osui.[3] Lähteestä riippuen tuolloin suoritettiin joko juoksulajit (pitkänmatkan juoksu, stadionjuoksu, kahden stadionin juoksu ja hopliittijuoksu) sekä paini, nyrkkeily ja pankration;[7][39][40] tai sitten vasta tämä päivä oli varattu jo mainitulle hekatombiuhrille ja sitä seuranneille pidoille.[3]

Päivä 5

Viides päivä oli joidenkin lähteiden mukaan varattu voittajien palkitsemiselle sekä juhlistamiselle.[7][39][40] Voittajat seppelöitiin Zeuksen temppelin pääsisäänkäynnin edessä.[41] Tämän jälkeen heidän kunniakseen järjestettiin suuret juhlapidot Prytaneionissa. Toisten lähteiden mukaan viimeinen päivä olisi kuitenkin ollut tärkein kilpailupäivä, koska vasta silloin olisi ennen juhlaseremonioita suoritettu lähes kaikki lajit hevosurheilulajeja ja poikien lajeja lukuun ottamatta, toisin sanoen juoksulajit, viisiottelu, paini, nyrkkeily ja pankration.[3]

Voitto ja sen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisessa ajatusmaailmassa kisoissa oli tärkeää vain voitto, ei osallistuminen.[24] Kaikista kisoista juuri Olympian kisojen voitto oli kreikkalaisten mielestä suurin mahdollinen kunnia nuorelle miehelle. Voittajaa juhlistettiin monin tavoin. Olympiassa voittajat palkittiin villioliivipuun lehvistä tehdyllä seppeleellä, punaisilla otsa- ja käsivarsinauhoilla sekä Prytaneionissa kisojen viimeisenä päivänä järjestetyillä juhlapidoilla. Juhlissa olivat läsnä myös voittajan sukulaiset. Voittajan kotikaupungin edustajat värväsivät tulosten selvittyä ammattimaisen sanansaattajan eli hemodromoksen juoksemaan iloviestiä kotiin. Kotikaupungissaan voittajille järjestettiin kulkueita ja juhlia sekä annettiin rahaa ja muita lahjoja. Kotikaupunki antoi voittajille usein myös kestityksen koko iäkseen valtion kustannuksella tai julkisen viran.[3][38][9][31]

Olympiadien 75.–78. ja 81.–83. voittajien luettelo papyruksella. Oksyrhynkhoksen papyrukset, POxy 222.

Voittajalle pystytettiin Olympiaan usein kuvapatsas. Voittajia myös ylistettiin puheissa ja runoudessa. Heidän kunniakseen kirjoitettiin epinikion-voittolauluja, joita esitettiin, kun kisoista palattiin kotiin triumfikulkueena, tai juhlissa kotiin palattua.[3][9][25] Runoissa ylistettiin paitsi voittajaa myös tämän sukua ja kotipaikkaa. Voitto kytkettiin myyttisiin aiheisiin ja moraalisiin opetuksiin.[25]

Ensimmäisenä epinikioneja kirjoitti Simonides Keoslainen.[25] Parhaiten tällainen runous tunnetaan Pindarokselta, jolta on säilynyt useita Olympian voittajia ylistäviä lauluja. Esimerkiksi seuraavan hän osoitti Hieron Syrakusalaiselle:

»Parasta on vesi, ja kulta kuin palava tuli
loistaa yössä kirkkaammin kuin kopea rikkaus
ja jos tahdot voitoista
kertoa, sydämeni,
älä etsi päivän tyhjältä taivaalta
tähteä joka paistaisi aurinkoa kuumemmin:
ei meillä ole suurempia kisoja runon aiheeksi kuin Olympian [...][42]»
(Pindaros: Olympia 1; suom. Pentti Saarikoski)

Voitto toi näkyvyyttä, mainetta ja kunniaa paitsi voittajalle myös tämän kotikaupungille. Siksi kaupungit kilpailivat keskenään siitä, kuka sai eniten voittoja, ja palkkasivat tätä varten urheilijoita nimiinsä. Vastaavasti kuvataan, kuinka tappion jälkeen kotipaikkakunnalle saatettiin luikkia syrjäkujia pitkin.[9] Pojan kisavoitto oli myös suurimpia onnia, minkä isä tai äiti saattoi kohdata; kun vanhan miehen haluttiin anekdooteissa kuvata kuolleen onnellisimmillaan, hänen kerrottiin kuolleen liikutuksesta Olympiassa voittanutta poikaansa onnitellessaan.[43]

Tunnettuja kisavoittajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Olympian kisojen voittajista

Tiedot Olympian kisojen voittajista perustuvat antiikin aikaisiin tekstilähteisiin, kuten Pausaniaan Kreikan kuvaus ja Eusebioksen Kronikka, sekä nykyaikaiseen epigrafiseen yms. tutkimukseen.

Tunnettuihin kisavoittajiin kuuluvat muun muassa:

  • Ateenasta:
  • Krotonista:
    • Astylos Krotonlainen (juoksu: stadion ja diaulos, 488–480 eaa., hoplitodromos, 480 eaa.; ensimmäinen, joka päihitti Khionis Spartalaisen juoksusaavutukset 600-luvulta eaa.)
    • Milon Krotonlainen (poikien paini, 540 eaa. ja paini, 532–516 eaa.; kisojen historian voittoisin painija)
  • Makedoniasta:
  • Spartasta:
    • Khionis Spartalainen (juoksu: stadion, diaulos, 664–656 eaa.; ensimmäinen, joka voitti stadionjuoksun ja myös diauloksen kolmesti peräkkäin)
    • Kyniska Spartalainen (nelivaljakon omistaja, 396 ja 392 eaa.; ensimmäinen naispuolinen Olympian kisavoittajaksi luetteloitu)
  • Rhodokselta:
  • Muista kaupungeista:
  • Ei-kreikkalaisia:
    • Germanicus (nelivaljakkoajo, 17 jaa.)
    • Nero, Rooman keisari (kymmenvaljakkoajo ja muita vaunoajoja sekä musiikki, laulu ja airutkisa, 67 jaa.)
    • Tiberius, myöhempi Rooman keisari (nelivaljakkoajo, 4 eaa.)
    • Varasdates, Armenian prinssi (nyrkkeily, viimeinen tunnettu Olympian kisavoittaja, 369 tai 385 jaa.)

Vilppi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympian kisoissa ei jaettu palkintoja muille kuin voittajille, mikä korosti voiton merkitystä ja lisäsi kilpailijoiden halua varmistaa voitto keinolla millä hyvänsä. Kynnystä turvautua vilppiin madalsivat myös jumalten antama esimerkki, legenda kisojen synnystä ja omien urheilujohtajien tuki. Kiellettyjä keinoja olivat lahjonta sekä kirousten ja loitsujen käyttö. Vilpistä kiinnijääneitä urheilijoita rangaistiin häpäisemällä, ruoskimalla, suurilla sakoilla tai kilpailukielloilla.[31]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympian kisat ovat eläneet länsimaisessa romanttisessa ajattelussa ja kokeneet myös lukuisia uusia tulemisia. Varhaisin lienevät Robert Doverin noin vuonna 1622 perustamat Cotswold Olimpick Games -kisat Chipping Campdenissä Englannissa. Toinen esimerkki ovat William Penny Brookesin vuonna 1849 perustamat Wenlockin olympialaiset kisat Englannin Much Wenlockissa.[24]

Varsinaisesti olympia-aate syntyi uudelleen 1800-luvulla. Kun Kreikka oli saanut itsenäisyytensä takaisin, maassa alettiin jälleen järjestää olympiakisoja, jotka tunnettiin nimellä Zappaan olympialaiset. Vuonna 1859 kisat pidettiin Ateenassa torilla ja vuonna 1870 Panathinaïkó-stadionilla. Tuolloin kisoihin osallistui vain kreikkalaisia, ja lajit olivat erilaisia kuin nykyisin; niihin kuului muun muassa pituushyppyä seipäällä.

Olympian järjestelmälliset arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1875 saksalaisen arkeologi Ernst Curtiuksen johdolla. Seurauksena tietämys Olympian kulttipaikasta ja kisoista lisääntyi, ja ne saivat suurta huomiota. Nykyisin arkeologinen alue on suosittu turistikohde. Sen yhteydessä toimii useita museoita, joista Olympian kisojen historian museo esittelee kisojen historiaa ja tähän liittyviä alueelta tehtyjä esinelöytöjä.

Nykyaikaiset olympialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Nykyaikaiset olympialaiset

Vuonna 1892 ranskalainen paroni ja historioisija Pierre de Coubertin, joka tuolloin toimi Ranskan urheiluliiton pääsihteerinä, ehdotti suurten kansainvälisten urheilukilpailujen järjestämistä toisaalta 1800-luvun modernististen ja internationalististen aatteiden, toisaalta Olympian kisojen, Brookesin ja Zappaan kisojen sekä varmasti osin myös Olympian tuoreiden arkeologisten kaivausten innoittamana. Coubertinin ajatuksena oli kasvattaa nuorisoa ja tarjota mahdollisuus rauhanomaiseen kilpailuun antiikin kisojen hengen mukaisesti.[38][24][47]

Kaksi vuotta myöhemmin Sveitsin Lausannessa perustettiin Kansainvälinen olympiakomitea. Vuonna 1896 Coubertin valittiin komitean puheenjohtajaksi, ja samana vuonna järjestettiin Ateenassa ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset.[38] Ne pidettiin jälleen Panathinaïkó-stadionilla. Kisat palasivat synnyinpaikkaansa Ateenan vuoden 2004 olympialaisissa, joiden kuulantyöntökisa järjestettiin Olympian antiikin aikaisella stadionilla.[48]

Nykyaikaisten olympialaisten olympiatuli sytytetään Olympian lehdossa Heran alttarilla, ja lähtee sieltä kiertämään eri puolille maailmaa. Perinne sai alkunsa vuonna 1936.[49] Aivan Olympian lähellä toimii Kansainvälinen olympia-akatemia.[50]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Beale, Alan: Greek Athletics and the Olympics. (Greece and Rome: Texts and Contexts) Cambridge University Press, 2011. ISBN 0521138205
  • Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  • Kajava, Mika et al.: Kulttuuri antiikin maailmassa. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-157-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Vaughan, Valerie: The Origin of the Olympics: Ancient Calendars and the Race Against Time onereed.com. Viitattu 16.2.2016.
  2. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: Ὀλυμπικός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi); Liddell, Henry George & Scott, Robert: Ὀλυμπιάς A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Olympia”, ”olympiadi” ja ”Olympian kisat”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 379–380.
  4. ↑ a b c d e f Olympia Perseus. Viitattu 15.2.2016.
  5. ↑ a b c d e f g h i j Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Olympia, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Ancient Olympic Games International Olympic Committee. Viitattu 11.1.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Kotynski, Edward J.: The Athletics of the Ancient Olympics: A Summary and Research Tool oocities.org. 2006. Viitattu 15.2.2016.
  8. ↑ Lindskog, Claes: Kreikkalaisia jumalaistaruja ja satuja, s. 133–134. (3. painos) Suomentanut I. K. Inha. Helsinki: WSOY, 1984.
  9. ↑ a b c d e f g h Kivistö, Sari: ”Kilpailu ja urheilu”. Teoksessa Kajava et al. 2009, s. 241–258.
  10. ↑ a b Butler, Richard & Russell, Roslyn A. (toim.): Giants of Tourism, s. 6. CABI, 2010. ISBN 1845936523 Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ a b Olympia: History Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 9.3.2010. Viitattu 9.2.2016.
  12. ↑ Siukonen, Markku & Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 7. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9
  13. ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Elis, Peloponnesos, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l m Wilson, Nigel: Encyclopedia of Ancient Greece, s. 515. Routledge, 2013. ISBN 113678800X Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ The truce during the games From Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 9.2.2016.
  16. ↑ Zanes Ministry of Culture and Sports. Viitattu 16.2.2016.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Habicht, Christian: Athen: Die Geschichte Der Stadt in Hellenistischer Zeit, s. 19–20. Harvard University Press, 1997. ISBN 0674051114 Teoksen verkkoversio.
  18. ↑ Herodotos: Historiateos V.22.
  19. ↑ Roisman, Joseph & Worthington, Ian: A Companion to Ancient Macedonia, s. 18–19. (Blackwell Companions to the Ancient World 84) John Wiley & Sons, 2011. ISBN 144435163X Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ Lynch, James: The Ancient Olympiads: 776 BC to 393 AD, s. 194. Warwick Press Inc., 2015. ISBN 1987944003 Teoksen verkkoversio.
  21. ↑ Toohey, Kristine & Veal, Anthony James (toim.): The Olympic Games: A Social Science Perspective, s. 23–24. CABI, 2007. ISBN 1845933559 Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 35-36. Teoksessa Lukianos: Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja, s. 94–108. (Kreikan kielestä suomentanut Kaarle Hirvonen) Espoo: Littera, 1983. ISBN 951-9356-01-0
  23. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Hellanodikai”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 205.
  24. ↑ a b c d e f Crowther, Nigel: ”Olympic Games”. Teoksessa Grafton, Anthony et al.: The Classical Tradition, s. 654–655. The Belknap Press of Harvard University Press, 2013. ISBN 978-0-674-07227-5
  25. ↑ a b c d Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature, s. 28. (Käännös Trista Selous et al.) London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4
  26. ↑ Flacelière, Robert: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa, s. 104. ((La vie quotidienne en Grèce au siècle de Périclès, 1959.) Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. 5. painos. Laatukirjat) Helsinki: WSOY, 1995 (5. painos 2001). ISBN 951-0-19873-0
  27. ↑ Beale 2011, s. 41.
  28. ↑ Kyllene Harbour Project The Finnish Institute at Athens. Arkistoitu 22.8.2016. Viitattu 16.2.2016.
  29. ↑ Olympia, Stadium Perseus. Viitattu 15.2.2016.
  30. ↑ Olympia, Hippodrome Perseus. Viitattu 15.2.2016.
  31. ↑ a b c Pesonen, Hannu: Olympialaiset olivat kierojen kisat. Tiede, 2023.
  32. ↑ Ancient gymnasium of Olympia Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 21.2.2016. Viitattu 15.2.2016.
  33. ↑ Palaestra of Olympia Ministry of Culture and Sports. Viitattu 15.2.2016.
  34. ↑ a b Beale 2011, s. 33–34.
  35. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus V.8–9.
  36. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pentathlon”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 415.
  37. ↑ a b c d Miller, Stephen G.: Ancient Greek Athletics, s. 78–. Yale University Press, 2006. ISBN 0300115296 Teoksen verkkoversio.
  38. ↑ a b c d Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 2964, art. Olympiakisat. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0
  39. ↑ a b c d e f g Lee, Hugh M.: The program and schedule of the Ancient Olympic games, s. 24. Weidmann, 2001. ISBN 3615002350
  40. ↑ a b c d e f Beale 2011, s. 35.
  41. ↑ Temple of Zeus at Olympia Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 8.8.2019. Viitattu 11.2.2016.
  42. ↑ Pindaros: Olympia 1, Syrakusalaiselle Hieronille. Teoksessa Saarikoski, Pentti: Antiikin runoutta ja draamaa: Suomennoksia, s. 49–54. (Toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen) Otava, 2002. ISBN 951-1-17918-7
  43. ↑ Esim. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit I.72.
  44. ↑ a b Herodotos: Historiateos 6.103.
  45. ↑ a b Sommerstein, Alan H. & Bayliss, Andrew James: Oath and State in Ancient Greece, s. 303. (Beiträge zur Altertumskunde, nide 306) Walter de Gruyter, 2012. ISBN 311028538X Teoksen verkkoversio.
  46. ↑ Kleomedes of Astypalaia Ancient Olympics. Viitattu 14.5.2019.
  47. ↑ Findling, John E. & Pelle, Kimberly D.: Encyclopedia of the Modern Olympic Movement, s. 17–19. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 0313322783 Teoksen verkkoversio.
  48. ↑ Ancient stadium of Olympia Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 9.6.2021. Viitattu 15.2.2016.
  49. ↑ Altar of Hera at Olympia Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 21.2.2016. Viitattu 15.2.2016.
  50. ↑ The Premises International Olympic Academy. Viitattu 29.2.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olympian_kisat&oldid=22800593”