Antero Laakso
| Antero Laakso | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Antero Hemminki Laakso |
| Syntynyt | 10. toukokuuta 1895 Viipuri |
| Kuollut | 5. syyskuuta 1941 (46 vuotta) |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärimajuri |
Antero Hemminki Laakso (10. toukokuuta 1895 Viipuri – 5. syyskuuta 1941) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Antti Kustaa Laakso ja Helena Kristina Aapro. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Katri Aarnion kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi viisi luokkaa Viipurin klassillista lyseota sekä suoritti seitsemännen luokan yksityisesti vuonna 1925 Viipurin suomalaisessa lyseossa. Haminan taistelukoulun hän kävi vuonna 1918 ja hyökkäysvaunukurssin vuonna 1923 sekä sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925. Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän suoritti vuosina 1926 – 1928 ja Taistelukoulun orientoivan kurssin vuonna 1930 sekä viestikurssin vuonna 1938. Väestönsuojelutarkastajien kurssin hän suoritti vuonna 1939.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Viipurilainen postiharjoittelija liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 19. maaliskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa pidetyille (pommarikurssi) erikoiskursseille.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 24. maaliskuuta 1918 alkaen 4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen hän palveli joukkueenjohtajana 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:n 1. komppaniassa, jonka nimi muuttui ensin Jääkäripataljoona n:o 2:ksi ja sitten Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 komppanian päälliköksi Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6:een, jonka nimi myöhemmin muutettiin Viipurin rykmentiksi. Komppanian päällikön tehtävistä hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1921 rykmentin ase- ja konekivääriupseeriksi, kunnes 22. heinäkuuta 1921 hän sai siirron Pioneeripataljoonan 4:ään komppanian päälliköksi ja 29. kesäkuuta 1928 pataljoonankomentajan apulaiseksi sekä edelleen 8. toukokuuta 1929 Pohjois-Savon rykmentin I pataljoonan komentajaksi. Hän erosi armeijan palveluksesta 19. lokakuuta 1931 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen 23. tammikuuta 1933 ja sijoitettiin sotilasohjaajaksi Suojeluskuntain yliesikuntaan ja edelleen 21. helmikuuta 1935 Sortavalan suojeluskuntapiirin 1. alueen päälliköksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan hän osallistui Oulun ja Lapin läänien väestönsuojelupäällikkönä ja myöhemmin Polkupyöräpataljoona 7:n komentajana ja samalla osasto Räsäsen esikuntapäällikkönä. Talvisodassa hän osallistui taisteluihin Ristisalmella, Tolvajärvellä ja Vieksingissä. Talvisodan taistelujen laannuttua hän toimi Tolvajärven maaston linnoitustehtävissä ja sotasaaliin ja kaatuneiden kokoamisen ja evakuoinnin suunnittelijana ja valvojana. Välirauhan aikana hän toimi 14. Divisioonan pioneerikomentajana ja myöhemmin Pioneeripataljoona 3:n komentajana ja edelleen Pioneerikomentajana Karjalan sotilasläänin esikunnassa. Jatkosotaan hän osallistui 17. Divisioonan pioneerikomentajana ja osallistui taisteluihin Tuuloksen alueella. Hän kaatui (sydänhalvaus) Aunuksen Vehkuselässä ja on haudattu Tuusulaan.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän toimi Teknillisten joukkojen kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1924 - 1926 ja varajäsenenä vuonna 1927, Pioneeripataljoonan kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1928 – 1929 sekä 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1929 ja varajäsenenä vuonna 1930, Sortavalan suojeluskuntapiirin kunnialautakunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1936 – 1939.[1][2]
Opetustoimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koulutustehtäviä hänellä oli useilla kursseilla pioneeriopissa.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.