Ansiomaa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Ansiomaa tarkoitti maata, jonka joku oli itsellensä ansainnut, vastakohtana perimysmaalle.[1]
Ansiomaan omistajalla ei ollut muita rajoituksia kuin se, että kaupunkilaisoikeuden mukaan siitä ei saanut testamentilla antaa enempää kuin kuudesosan, jos rintaperillisiä oli olemassa. Maalaisoikeuden mukaan ansiomaata sai antaa tai testamentata kaiken, paitsi jos antajalla oli vajaavaltaisia lapsia, joilla ei ollut mitään omaksi elatuksekseen tai kasvatuksekseen, jolloin heille oli jätettävä sen verran, mitä he tarvitsivat siihen asti, kunnes he kykenivät elättämään itsensä.[1]