Annius Viterbolainen

Annius Viterbolainen

Annius Viterbolainen (ital. Annio da Viterbo, lat. Joannes Annius Viterbiensis, oik. Giovanni Nanni; 1432–1502) oli italialainen dominikaanimunkki, historioitsija ja kirjailija, joka väärensi suuren määrän antiikin kirjallisuutta. Hänen motiivinaan oli tuottaa kunniaa erityisesti Euroopalle sekä omalle kotiseudulleen ja kotikaupungilleen Viterbolle. Hän väärensi myös arkeologisia löytöjä samassa tarkoituksessa.

Ura ja väärennökset

Anniuksen ensimmäinen merkittävä teos oli 1471 ilmestynyt Tractatus de imperio Turcarum (”Teos turkkilaisten valtakunnasta”), jonka tarkoituksena oli pelotella eurooppalaisia barbaaristen turkkilaisten uhalla. Vuonna 1480 ilmestynyt De futuris Christianorum triumphis in Turcas et Saracenas (”Kristittyjen turkkilaisista ja saraseeneista tulevaisuudessa saavuttamista riemuvoitoista”) puolestaan ennusti turkkilaisten häviötä. Tämän jälkeen Annius siirtyi kirjoittamaan eurooppalaisen kulttuurin ja valtioiden historiasta. Hän julkaisi vuonna 1489 Venetsiassa Espanjan kuningas Ferdinand II:lle ja kuningatar Isabellalle omistetun seitsemäntoistaosainen teoksen Antiquitatum variarum (”Kaikenlaista muinaisajan historiaa”). Teoksen laajennettu toinen laitos ilmestyi Roomassa vuonna 1497. Esipuheessaan Annius kertoi haluavansa edistää koko Euroopan kunniaa julkaisemalla aiemmin tuntemattomia tai jo kadonneiksi luultuja historiallisia käsikirjoituksia. Todellisuudessa nämä ”löydöt” olivat hänen itsensä laatimia väärennöksiä.

Anniuksen ”löytämiä” ja julkaisemia käsikirjoituksia olivat muun muassa kaksi osaa Quintus Fabius Pictorin kulta-aikaa ja Rooman kukkuloita käsittelevästä teoksesta, yksi teos Gaius Semproniukselta, viisi babylonialaisen papin Berossoksen teosta sekä erinäisiä teoksia Myrsilokselta, Metastheneelta, Arkhilokhokselta, Cato vanhemmalta, Filon Juutalaiselta, Ksenofonilta, Antoninus Piukselta ja egyptiläiseltä Manetholta. Annius laittoi kaikki nämä muinaiset kirjailijat ylistämään Eurooppaa. Hän myös asetti eri tekstit tukemaan toisiaan ja kirjoitti siten uusiksi suuren osan Euroopan muinaishistoriaa. Hänen teoksissaan oli selostuksia Nooan poikien roolista eri maiden asuttamisessa, kuvitteellisia luetteloita Egyptin ja Kaldean hallitsijoista jne. Tiedoissaan olleiden aukkojen vuoksi hän ajoitti Manethon kolme sataa vuotta myöhempään aikaan, kuin milloin tämä oli todellisuudessa elänyt. Vaikka Annius pyrki pääasiassa tuottamaan kunniaa koko Euroopalle, hän oli valmis väärentämään myös kotiseutupatriotismin nimissä. Hän esimerkiksi hautasi kotikaupunkinsa Viterbon lähistölle väärennetyllä piirtokirjoituksella varustamansa kiven, jonka mukaan Isis ja Osiris olivat perustaneet Viterbon 3 000 vuotta aiemmin ja se oli siten vanhempi kuin Rooma. Annius pyrki väärennetyissä käsikirjoituksissaan yhdistämään egyptiläisen ja babylonialaisen korkeakulttuurin etruskeihin voidakseen antaa Keski-Italiassa sijaitsevalle Viterbolle tärkeämmän roolin sivilisaation historiassa.

Annius toimi vuodesta 1499 Rooman Pyhän palatsin mestarina ja osallistui Roomassa julkaistun kirjallisuuden valvomiseen. Erään tiedon mukaan hänet olisi myrkytetty hänen arvosteltuaan vuonna 1502 Cesare Borgian elämää.

Myöhempi vaikutus

Anniuksen julkaisemat teokset otettiin innolla vastaan muun muassa Espanjassa ja Saksassa. Hänellä oli vaikutusta myös ruotsalaiseen Johannes Magnukseen ja suomalaiseen Johannes Messeniukseen. Merkittävin Anniuksen väärennöksistä oli hänen 1498 julkaisemansa Berossoksen kronikka Babylonica, kuuluisa ja todellisuudessa lähes kokonaan kadonnut teos. Anniuksen siitä tekemällä väärennöksellä oli suuri suosio ja vaikutus eurooppalaisten tutkijoiden parissa aina 1700-luvulle saakka.