Anni Lahtinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anni Lahtinen (2. helmikuuta 1914 Kuhmalahti – 21. heinäkuuta 2009 Tampere) oli suomalainen kirjailija. Hän julkaisi romaaneja, novelleja, radiokuunnelmia, lehtikirjoituksia ja arvosteluja.

Lahtinen oli entinen sosiaalipäällikkö. Hänen ensimmäinen teoksensa Ystäväni Elviira, mustalaistyttö ilmestyi vuonna 1973. Hänelle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto 1981, taiteilijaeläke 1985[1] sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1989.

Lahtinen antoi 90-vuotispäivänsä alla 2004 Aamulehdelle haastattelun, jossa hän ilmoitti, ettei halua kirjoittaa rajatulle lukijakunnalle.[2]

Tuotantoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit, nuortenkirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ystäväni Elviira, mustalaistyttö (1973)
  • Kakstoista meren rannalla (1976)
  • Jättiläisen tasku (1980)
  • Voi elämän kevät! (1981)
  • Sinappia, olkaa hyvä! (1982)
  • Tuku tuku lampaitani (1983)
  • Tunturikurmitsa kutsuu (1984)
  • Kyyneliä joulupuurossa (1985)
  • Tukikohdan Mirja (1987)
  • Kyllä herra tohtori (1988)
  • Vetehisten kutsu: lastenromaani (1989)

Kuunnelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hiiret (1971)
  • Ruotsinkävijä (1973)
  • Minkkiturkki (1975)
  • Matti ja Loukon Kehno (1976)
  • In Memoriam, Pertteli (1981)

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1981
  • Turun ja Porin läänin taidepalkinto
  • Porin kaupungin taidepalkinto
  • Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1989

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 82 ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Helsingin Sanomat, 2.8.1985, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
  2. ↑ Anni Lahtinen Tampereen kaupunginkirjasto. Viitattu 24.4.2007.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anni_Lahtinen&oldid=22552897”