Anna Sahlstén

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee taidemaalaria. Näytelmäkirjailija Anna Sahlsténista on eri artikkeli.
Anna Sahlstén
Daniel Nyblinin ottama kuva taidemaalari, piirustuksenopettaja Anna Sahlsténista.
Daniel Nyblinin ottama kuva taidemaalari, piirustuksenopettaja Anna Sahlsténista.
Henkilötiedot
Koko nimi Anna Sofia Sahlstén
Syntynyt22. syyskuuta 1859
Iisalmi, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut21. elokuuta 1931 (71 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus naturalismi, realismi
Leipähuolia 1895

Anna Sofia Sahlstén (22. syyskuuta 1859 Iisalmi21. elokuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, joka kuuluu Suomen kultakauden ajan maalareihin.[1] Hän omaksui realistisen ulkoilmamaalauksen ja naturalismin ja alkoi saada vähitellen jalansijaa muotokuvamaalarina. Hänen maalauksensa ovat aiheiltaan tyypillisiä 1800-luvun töitä: kukkia, lapsia, perhe-elämää ja säätyläistyttöjä.[2][3]

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahlsténin vanhemmat olivat kamarineuvos Clas Vilhelm Sahlstén ja Edla Elisabeth o.s. Heinricius. Perhe muutti Helsinkiin Annan ollessa 8-vuotias. Hän kävi ruotsalaista tyttökoulua, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1877.[4] Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1877–1880 ja Yliopiston piirustussalissa sekä Adolf von Beckerin yksityiskoulussa vuosina 1880–1882 ja sen jälkeen Pariisissa Courtois'n, Rixanin ja Delancen johdolla talvikaudet vuosina 1884–1885 ja 1889–1890 pohjoismaalaisten suosimassa Académie Colarossissa. Vuonna 1896 Pariisiin suuntautuva opintomatka kulki Pietarin ja Berliinin kautta.[5] Sahlstén teki taiteilijan debyyttinsä vuonna 1884, ja hänen töitään oli esillä Suomen Taiteilijain näyttelyissä vuosina 1892–1898 sekä 1902, 1908, 1930 ja 1932.[6][3]

Sahlstén aloitti opetustyön jo 21-vuotiaana ja toimi oppikoulun piirustuksenopettajana vuosina 1882–1926 yhteensä 46 vuotta. Vuonna 1906 hän oli mukana perustamassa Suomen Piirustusopettajayhdistystä, joka on nykyisin Kuvataideopettajat ry ja vuotta myöhemmin sen jäsenlehden Styluksen. Yhdistys oli Suomen ensimmäinen aineenopettajayhdistys. Hänestä tuli yhdistyksen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Liitossa oli aluksi 116 jäsentä, joista helsinkiläisiä oli 30. Hän teki opintomatkoja Venäjälle, Pohjoismaihin ja Italiaan. Sahlstén oli Englannin piirustuksenopettajayhdistyksen The Art Teachers Guild kunniajäsen. Sahlstén oli Suomen Käsityön Ystävien johtokunnan jäsen vuodesta 1897 sekä oli jäsenenä komiteassa, jonka Suomen senaatti vuonna 1908 asetti laatimaan ehdotusta alkeisoppilaitosten piirustusopetuksen uudistamiseksi ja piirustuksenopettajien valmistuksen järjestämiseksi. Sahlstén maalasi kansantyyppejä, savolaisia ja pohjalaisia usein tupa- tai kirkkoympäristössä. Lisäksi hän maalasi alttaritauluja. Häntä pidetään psykologisen realismin taitajana. 1900-luvulla töihin tuli huumoria. Pauligin kahvin erikoispussin Kolme kahvia juovaa mummoa tulivat ihmisille tutuiksi. Maalauksen omistaja Robert Paulig on valmistanut sen perusteella erityisen kahvimerkin "Anna Sahlsténin kahvi". Olvi-säätiö omistaa yhden Sahlsténin näistä mummoaiheisista maalauksista. Kuva maalauksesta oli vuonna 2009 pidettyn juhlanäyttelyn julisteessa.[5][3]

Vuonna 1926 hän jäi eläkkeelle Helsingin suomalaisen yhteiskoulun piirustuksenopettajan virasta. Samana vuonna Arvi A. Karisto Oy julkaisi Nuorten Näytelmiä -vihkosarjassa Sahlsténin kaksinäytöksisen näytelmän Paimen-Pertti ja prinsessa Priscilla. Eläkepäivinään Sahlstén teki useita maalausmatkoja Etelä-Ranskaan. Hänellä oli keväällä 1929 laaja maalausnäyttely Helsingin Taidehallissa. Leppävaaran 1929 vihittyyn vanhaan kirkkoon, nykyiseen Perkkaan kappeliin, hän teki maalauksen Kristus siunaa lapsia.[4] Kyseinen maalaus pelastui Perkkaan kappelin vuonna 2022 tuhonneesta palosta.[7] Työvuosinaan hän oli huolissaan lasten ruokailusta ja vuonna 1916 häneltä ilmestyi kortti Koulukeiton hyväksi.[8] Turun taidemuseon kokoelmissa on Sahlsténin kansainvälisesti kenties tunnetuin maalaus Leipähuolia, joka oli näytteillä Pariisissa 1896 Mars-kentän salongissa.[1][3]

Sahlstén kuoli 72-vuotiaana.

Arja Saijonmaa on Anna Sahlsténin veljen Pekan pojantytär.[1]

  • Kirkkomatkalla, 1892
  • Emännän puuhaa, 1892
  • Talonpoikaistyttö ja kissa, 1892
  • Leikkaus sairaalassa, n. 1893
  • Vastaanottoaika sairashuoneella, 1893
  • Kolme kahvia juovaa mummoa, 1895
  • Leipähuolia, 1896
  • Kutova mummo, 1900
  • Karjalaismies, 1902
  • Hyvä paimen (Kristus siunaa lapsia), 1929 Perkkaan kappeli, Espoo
  • Anna Sahlstén taiteilijamatrikkelissa
  • Hyvärinen, Marja-Liisa: Historiaan liittyviä tarinoita Lepuski-lehdistä – ”Kadonneen ateljeehuvilan asukas — Anna Sahlstén” Lepuski -lehti. 8.1.2011. Arkistoitu Viitattu 16.6.2020.
  • Termonen, Teuvo: Suomalaista postikorttitaidetta, osa 4, s. 109. Suomen Postikorttiyhdistys Apollo 2006. ISBN 952-91-9956-2
  1. a b c Lehdistötiedote.[vanhentunut linkki]
  2. Mikkelin taidemuseo etsii Anna Sahlsténin teoksia. Savon Sanomat. 26.3.2009. Arkistoitu 26.5.2012.
  3. a b c d Anna Sahlsten 70-vuotias, Helsingin Sanomat, 22.09.1929, nro 256, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 15.09.2024
  4. a b Hyvärinen, Marja-Liisa: Historiaan liittyviä tarinoita Lepuski-lehdistä: ”Kadonneen ateljeehuvilan asukas — Anna Sahlstén”. Lepuski. Arkistoitu 9.6.2010.
  5. a b Juhlanäyttely
  6. Anna Sahlstén taiteilijamatrikkelissa
  7. Meri Toivanen: Tuhoutuneeksi luultu Anna Sahlsténin Hyvä paimen -maalaus pelastuikin Perkkaan kappelin palosta Espoossa kotimaa.fi. 20.4.2022. Viitattu 20.4.2022.
  8. Teuvo Termonen

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]