Anna Rotkirch
Anna Rotkirch | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Anna Ullica Rotkirch |
Syntynyt | 22. joulukuuta 1966 Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Koulutus ja ura | |
Instituutti | Väestöliitto |
Tutkimusalue | perhetutkimus, naistutkimus ja Venäjä-tutkimus |
Aiheesta muualla | |
Kotisivu | |
Anna Ullica Rotkirch (s. 22. joulukuuta 1966 Helsinki) on suomalainen sosiologi[1] ja tietokirjailija sekä Väestöliiton tutkimusprofessori, koulutukseltaan valtiotieteen tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti.[2] Hänen tutkimusalueitaan ovat perhetutkimus ja naistutkimus sekä Venäjä-tutkimus. Ennen Väestöliittoa hän on työskennellyt pääasiassa Helsingin yliopistossa, muun muassa Yhteiskuntapolitiikan laitoksessa, Tutkijakollegiumissa ja Kristiina-instituutissa. Toimittajana hän on työskennellyt Ny Tid -lehdessä ja kirjoittanut kolumneja muun muassa Helsingin Sanomiin, Hufvudstadsbladetiin, Kotilieteen, Ny Tidiin ja Seura-lehteen.
Rotkirch on yksi harvoista evoluutiobiologian tuloksia feministiseen tutkimukseen yhdistäneistä suomalaistutkijoista.lähde? Hän on European Evolution and Human Behavior -järjestön perustajajäseniä ja johtokunnan jäsen.
Siirtyessään vuoden 2007 alussa Helsingin yliopistosta Väestöliittoon Rotkirch kirjoitti blogimerkinnän Jäähyväiset yliopistolle.[3] Kirjoitus synnytti rajun keskustelun yliopistotutkimuksen tilasta ja työskentelyedellytyksistä.
Vuoden 2007 syksyllä syntyneessä keskustelussa Rotkirch puolusti eri kansojen välisten älykkyyserojen tutkimista sanomalla, että tutkimusaiheita ei saa hylätä poliittisin syin, mutta toisaalta muistutti, että faktoista ei kannata tehdä poliittisia johtopäätöksiä.[4]
Anna Rotkirchin vanhemmat ovat ulkoasiainneuvos Holger Rotkirch ja toimittaja Kristina Rotkirch. Hän on naimisissa professori J. P. Roosin kanssa, ja heillä on kolme lasta.[5]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A. Rotkirch: ”Miten sosiologinen tieto kohtaa evoluutioteorian?”, Ihmistieteet tänään, s. 62–90. (Toimittaneet A. Meurman-Solin & I. Pyysiäinen) Helsinki: Gaudeamus, 2005.
- Anneli Miettinen ja Anna Rotkirch: Milloin on lapsen aika? Lastenhankinnan toiveet ja esteet. Väestöliitto, 2008.
- Suvi Salmenniemi & Anna Rotkirch (toim.): Suhteiden Venäjä. Gaudeamus, 2008.
- A. Rotkirch, A. Temkina & E. Zdravomyslova: Who helps the degraded housewife? Comments on Vladimir Putin’s Demographic Speech. European Journal of Women’s Studies, 14, s. 4, 349–357. (englanniksi)
- A. Rotkirch: ’All that she wants is another baby?’ Longing for children as a fertility incentive of growing importance. J of Evolutionary Psychology 5: 1–4, 89–104. 2007.
- A. Rotkirch: Naturligtvis? Moderskap, essentialism och evolutionsteori. Naistutkimus 3/03, 33-47.
- Daniel Bertaux, Paul Thompson & Anna Rotkirch (eds) On Living Through Soviet Russia. London, Routledge. 2003.
- E. Haavio-Mannila, O. Kontula & A. Rotkirch: Sexual Lifestyles in the 20th century. London: Palgrave. 2002.
- A.Rotkirch: The Man Question. Loves and Lives in Late 20th Century Russia. Department of Social Policy, Resarch Reports 1/2000, University of Helsinki. 2000.
- J. P. Roos & A. Rotkirch (toim.): Vanhemmat ja lapset. Helsinki: Gaudeamus. 1997.
- A. Rotkirch, & E. Haavio-Mannila (toim.): Women's Voices in Russia Today. Aldershot: Dartmouth. 1996.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aminoff-Winberg, Johanna (redaktör): Finlands ridderskaps och adels kalender 2007 = Suomen ritariston ja aatelin kalenteri 2007, s. 371. Helsingfors: Riddarhuset, 2007. ISBN 978-952-99780-0-7
- ↑ Anna Rotkich. Bonnier Rights Finland. Arkistoitu 18.4.2016. Viitattu 4.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Rotkirch, Anna: Jäähyväiset yliopistolle. Yliopisto yliopistolaisille -blogi. 2.1.2007. Arkistoitu 14.2.2007. Viitattu 4.4.2016.
- ↑ Helsingin Sanomat 26.10.2007.
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 765. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna Rotkirch Wikimedia Commonsissa
- Huhtala, Hannele: Vitsit vähissä (Julkaistu aiemmin numerossa 2/2007) Voima. 9.9.2009. Viitattu 18.2.2021.