Anna Jakimova
Anna Vasiljevna Jakimova (ven. А́нна Васи́льевна Яки́мова, naimisissa ollessaan Dikovskaja, Диковская, salanimeltään Baska, Баска; 24. kesäkuuta 1856 Vjatkan läänin Uržumin kihlakunnan Tumjumutšaštšan kylä – 12. kesäkuuta 1942 Novosibirsk) oli venäläinen vallankumouksellinen narodnikki.
Anna Jakimova syntyi maalaispapin perheeseen. Hän suoritti Vjatkan hiippakuntakoulun ja opettajakurssin. Vuodesta 1873 lähtien hän työskenteli opettajana ja levitti vallankumouksellista propagandaa talonpoikaiston keskuuteen. Jakimova pidätettiin toukokuussa 1875. Hänet vapautettiin ns. 193:n oikeudenkäynnissä vuonna 1878.[1]
Vuonna 1879 Jakimova kuului ”Vapaus tai kuolema” -nimiseen narodnikkiryhmään ja sen jälkeen Narodnaja voljan toimeenpanevaan komiteaan osallistuen Aleksanteri II:n murhayrityksiin. Hänet pidätettiin huhtikuussa 1881 ja tuomittiin kuolemaan ns. 20:n oikeudenkäynnissä. Tuomio muutettiin elinkautiseksi pakkotyörangaistukseksi, jota hän kärsi Karan ja Akatuin pakkotyövankiloissa.[1]
Vuonna 1899 Jakimova siirrettiin karkotuspaikkaan, josta hän pakeni vuonna 1904. Hän liittyi sosialistivallankumouksellisiin ja osallistui vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumiin. Vuosina 1907–1917 hän oli karkotettuna Tšitassa.[1]
Venäjän vallankumouksen jälkeen Jakimova asui Moskovassa, jossa hän osallistui entisten poliittisten rangaistusvankien yhdistyksen toimintaan. Hän on kirjoittanut Aleksanteri II:n murhaa käsittelevän muistelmateoksen Pokušenije na Aleksandra II, joka ilmestyi vuonna 1927.[1]
